Harjoittelua ja vapaa-aikaa

Boa tarde ja jälleen kuulumisia Lissabonista. Arki alkanut täällä mallikkaasti ja kiirettä pitää yhä. Paikalliset todella lämminsydämisiä ja auttavaisia. Ennen saapumistani elin käsityksessä, että paikalliset etenkin ikäimmeiset eivät hallitsisi lontoota. Positiivisena yllätyksenä kaikki haluavat osata englantia täällä ainakin jonkin verran. Kovasti pahoittelevat heikkoa kielitaitoaan, vaikka puhuvat sitä sujuvasti ja ymmärrettävästi.

Aamupäivät menee kotosalla tai kaupungilla. Työpäivät alkavat 13:30 ja kestävät vaihdellen neljästä tunnista kuuteen tuntiin. Kotiin päästyä illallisen laittamista ja iltarientoja uusien ystävien kanssa. Eipä ole vielä kerennyt tylsistymään, tekemistä ja näkemistä riittää. Kaikki asiat järjestyksessä ja paikallisen pankkitilinkin kävin avaamassa ilmaiseksi, onnistuu paikallisella pankkikortilla nyt käteisnostot ilmaiseksi ja ei tarvitse kantaa suomalaista pankkikorttia mukana.

Portugalilainen aikataulujen täsmällisyys on tullut huomattua usesti. Jos illallisen on sovittu alkavan esimerkiksi kello 20, voi olla varma että se ei tule tapahtumaan ennen kello 21. Aikatauluissa juostaan jatkuvasti tunnista puoleentoista myöhässä. Paikalliset tiedostavat asian ja muistuttavatkin siitä jatkuvasti kun aikatauluja sovitaan tai varmistetaan. Jo viikon jälkeen olemme oppineet, että on aivan turha saapua ajoissa paikalle ellet todella halua menettää hermojasi odotellessasi muiden saapuvan.

Paljon on tullut kierreltyä kaupunkia ja paljon on vielä näkemättä sekä kokematta. Kaupunki tulee tutuksi pala palalta ja metrolla kulkeminenkin sujuu paikkaan kuin paikkaan sutjakkaasti. Ajoittain vaikeuksia astua varmasti oikeaan suuntaan menevään maanalaiseen kiitäjään, mutta suuremmilta seikkailuilta toistaiseksi vältytty. Hyötyliikunnan puutteesta täällä ei voi puhua! Päivittäin tulee käveltyä parisen tuntia karkeasti, mäkiä ylös ja alas... Olen viikon verran seurannut askelmääriä, on muuten huikeita lukemia. Keskiarvo päivittäiselle askelmäärälle hipoo 10 000askelta. Suomessa tottunut liikkumaan pyörällä pääosin, nyt apostolinkyytiin siirryttyä on kyllä takamus ja pohkeet saaneet ankaralla kädellä tuntea rasituksen. 

Sää päivästä toiseen hyvin keväinen. Lämpötila 10-16 astetta ja aurinko lämmittää hyvin mukavasti. Inhottava tuuli ja ajoittainen hyvinkin voimakas puuskatuuli pakottaa käyttämään vielä takkia päivisin. Illat viileämpiä, mutta Suomen kevätiltoihin verrattuna mukavan lämpimiä.

Miran kanssa Commerce Squaren reunamilla nautiskelemassa säästä

Viime viikonloppuna päätettiin extempore lähteä seikkailemaan ratikoilla ympäri kaupungin. Aivan hoomoilasina pörräiltiin pysäkillä ja tutkiskeltiin aikatauluja ja reittejä kun yhtäkkiä varmasti lähemmäksi 90-vuotias Herrasmies tuli luoksemme. Lontoota ei hän taitanut, mutta todella kovasti yritti kertoa meille portugaliksi reiteistä ja pysäkeistä. Yllättävän hyvin ymmärsimme häntä vaikka sopersi pelkkää portugalia. Ilahtui selvästi itsekin kun sai auttaa meitä. Muito obrigado, kiitimme häntä kovasti. 

Päädyttiin lopulta lähtemään Miran kanssa puolikkaalle päiväretkelle Belemiin. Hypättiin ratikkaan keskustassa ja vajaa puolituntia köröteltiin Belémiin. Kaikkea ei keretty näkemään, joten uusintakäynnille lähettävä vielä piakkoin. Muun muassa tunnettu Belémin torni jäi näkemättä. Räpsittiin lukuisia kuvia muun muassa sykähdyttävästä auringonlaskusta sekä kierreltiin ympäriinsä. 

Belémin auringonlasku

Maanantaina olikin sitten ensimmäisen työharjoittelupäivän vuoro. Herätyskello soi varmuuden vuoksi poikkeuksellisesti hyvin ajoissa, lukuisin toistuvin herätyksin jotta varmasti heräisin. Matka kotoa harjoittelupaikkaan ei sujunut aivan mutkitta. Varasimme rutkasti aikaa metromatkoihin ja kävelyyn, silti myöhästyimme tyylikkäästi muutaman minuutin, lähes portugalilaiseen tapaan.

Tapasimme tulevan harjoittelun ohjaavan fysioterapeuttimme klinikan vastaanotossa. Ensimmäiseen päivään kuului tutustuminen klinikkaan ja esittäytyminen klinikan hoitsuille, fyssareille ja muulle henkilökunnalle. Ensimmäinen ja toinen päivä sujui klinikalla lähinnä fysioterapeuttien työtä seuratessa, sekä täkäläisten fysioterapiakäytäntöjen omaksumisessa. 

Fysioperäteipit työskentelevät vuoroissa aamusta iltaan. Asiakkaita valuu sisään jatkuvaan tahtiin ja hälinä suuressa fysioterapiasalissa on valtaisa. Asiakkaita tulee ja menee, sekä harjoittelee ja makaa hoitopöydillä hoidettavana. Kaikki ft-asiakkaat käyvät klinikalla terapiassa pääosin päivittäin, maanantaista perjantaihin. Intensiivistä eikö vain? Niinkuin aikaisemmin kerrottu, terapeuteilla useita asiakkaita samanaikaisesti. Asiakkaat ja heitä kuntouttavat ja hoitavat terapeutit ovat näin ulkopuolisen silmin lähes ystäviä keskenään. Asiakkaat ovat toisilleen myös hyvin läheisiä eivätkä vierasta tulla häiritsemään toisen terapiahetkeä vitsituokiolla tai vetämällä varpaista. Näin meillä suomessakin, tai sitten ei?

Innokkaana työvaatetuksessa

Alkuviikosta ennen työharjoittelupäiväni alkamista päätin lähteä yksikseni kiertelemään kaupunkia ja nauttimaan auringosta. Todella kesäinen sää, voiko päivä lähteä enään paremmin käyntiin?

Cais das Colunas

Viikko ensimmäisessä harkkapaikassa sujui mukavasti. Loppuviikosta pääsimme Miran kanssa työskentelemään jo asiakkaiden kanssa ilman ohjaavan fyssarin läsnäoloa. Fysioterapia hyvin pitkälle hands-on meininkiä ja juuri manuaalista terapiaa. Fysioterapian lisäksi asiakkaat tekevät salilla annettuja harjoitteita itsenäisesti ennen terapian alkua tai sen päätyttyä. Asiakkaat pääosin nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä. Alaraajaongelmat selvästi klinikan tyypillisimmät tilanteet, postoperatiivista fysioterapiaa.

Kielimuuria asiakkaiden kanssa ei kummemmin ole. Kaikki Miran kanssa tähän mennessä saamamme asiakkaat ovat taitaneet enklannin ja terapiat onnistuneet siltä osin mallikkaasti. 

Fysioterapiasali

"Hoitohuoneet"

Kuntosalilaitteita, palloja, mattoja, putkirullia, keiloja, trampoliinia...

Fysioterapia vaihto-opiskelijat saimme kutsun yhteistyökoulumme ohjaavaltaopettajalta kutsun koulun fysioterapeuttien illalliselle Espaco Academico yökerhoon keskiviikkona. Saavuimme Miran kanssa paikalle tarkoituksella alkuperäisestä aikataulussa myöhässä. Osoittautui jälleen kerran oikeaksi päätökseksi, paikalla eri vuosikurssin opiskelijoita muutamia ja tunnelma selvästi odottava. Meidät otettiin lämpimästi vastaan illan järjestäneen opiskelijan puolesta ja saimmekin samantien jo kutsun 3. vuosikurssin pöytäkuntaan. Illan aikana syötiin massut täyteen ja seurusteltiin pöytäkunnissa. Paljon kyseltiin Suomesta ja koulutuksesta siellä. Kertoivat kertauksenomaisesti Portugalista, Lissabonista sekä vuorostaan heidän koulutuksestaan.

Jälleen kerran sai huomata portugalilaisten avoimuuden ja ystävällisyyden. Opetimme suomalaisia sanoja ja lauseita paikallisille ja vuorostaan he opettivat meille lauluja sun muuta huisia. Ilta jatkui tanssilattialla yökerhon avautuessa ulkopuolisille, portugalilaiseen tapaan auringonnousuun saakka. 

Lauleskelevat näemmä koulun omaa laulua

Torstaina työvuoron jälkeen olikin sitten vuorossa Buddy dinner. Vaihto-opiskelijat kerääntyivät paikalliseen yökerho Espaco Academicoon illallistamaan ja viettämään iltaa heidän paikallisten Buddyen kanssa. Buddyt ovat paikallisia opiskelijoita ja usein samaa koulua käyviä kun vaihto-opiskelija. Heidän tarkoituksenaan varsinkin alussa toimia vaihto-opiskelijan ensimmäisenä ystävänä kohteessa, avustaa ja tukea arjessa sekä varmistaa vaihdon mutkattoman sujumisen. 

Istuin illan samassa pöydässä oman Buddyni Sofian, muiden paikallisen Erasmus järjestöhaaran jäsenten sekä belgialaisten rakennusinsinööriopiskelijoiden kanssa. Osallistujia illassa oli useampi sata. Iltaan kuului omaan buddyyn parempaa tutustumista sekä yhteisiä ohjelmanumeroita illallistamisen yhteydessä. Ilmapiiri läpi illan hyvin rento sekä kansainvälinen, uusien ystävyysuhteiden muodostamista sekä vieraiden kielten sanojen opettelua.

ESN Buddy dinner

Tunnelma katossa

Lauantaina lähdimme heti aamusta junalla Erasmus Lisboan järjestämään päiväreissuun Sintraan. Varmasti loistava päivä Sintrassa edessä. Sintran kaupunki on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja sijaitsee 25km Lissabonista Sintravuoren rinteellä. Sintrassa sijaitsee kaksi palatsia, Maurien palatsi rakennettu 700-luvulla ja Penan palatsi 1800-luvulla. 

Rossion juna-asemalla törmäsimme sattumalta suomalaiseen vaihtariin Juusoon. Juuso liittyi mun, Miran ja hollantilaisten tyttöjen joukkoon. Matka kohti Sintraa alkakoon, juna täynnä vaihtareita. Juna kulki läpi useiden kaupunkien ja slummien. Karut on oltavat syrjäseudulla.

Kävelimme vuorenrinnettä ylös vievää kapeaa kiemurtelevaa tietä pitkin puolitoista tuntia. Kilometrejä kertyi muutama, mutta hikipisaroita ja kirosanoja jo sitten muutama enemmän. Askelmittari näytti päivän päätteeksi askelmääräksi 20 000, tuplasti siis hyvin aktiivisen ihmisen päivittäinen askelmäärä.

"Gastronomic surprise"

Sintra, The Palace of Pena

Huipulla tuulee, tytöillä tais olla paniikki

Penan palatsin lisäksi kävimme Quinta da Regaleira palatsialueella. Alue oli suuri ja monimuotoinen, koostui romanttisesta palatsista ja kappelista, sekä puistoista joissa järviä, luolia, kaivoja, suihkulähteitä, vesiputouksia yms. Luolat syvällä kalliossa tuntuivat loputtomilta. Luolissa virtasi vesi ja kalliohalkeamista vettä ropisi niskaan. Pilkkopimeissä luolissa virtaavan veden mukana uiskenteli sorsia, ei aivan ensimmäisenä olisi tullut mieleen sorsan tulevan vastaan luolassa.

Lake of The Waterfall

Initiatic Well, uudelleensyntymisen ja itsensä löytämisen kuilu

Nikkie, Juuso, Marije, Minä ja Mira

Huomenna alkaapi toinen harkkaviikko. Asiakkaita, oppeja sekä kokemuksia lisää, niitä kaivataan. Maanantai, keskiviikko sekä torstai normaaleja harkkapäiviä. Tiistaina päästään seuraamaan ensimmäistä polvileikkausta. Tiistaina jää harkka välistä ja mennään muiden fyssarivaihtareiden kanssa koululle tutustumaan toisiimme sekä ilmeisesti kouluun ja opiskelijoihin. 

Perjantain pyysin vapaaksi harkasta, jotta pääsen lähtemään pitkäksi viikonlopuksi pohjois-Portugaliin portviinistä tunnettuun Portoon. Portossa kulttuuria ja maisemia muiden vaihtareiden kanssa. 

Chau,
  Kent