Day 45/90

Puolessa välissä ollaan! Mitä ihmettä? Nytkö jo?

Nopeasti on aika mennyt, mutta paljon on koettu ja nähty. Toisesta puolikkaasta tulee vähintäänkin ensimmäisen veroinen. Tekemistä riittää vielä vaikka kuinka, jäljellä olevat viikonloputkin tuntuvat täyttyvän huimaa vauhtia. Vaikka jotakin sattuisikin jäämään näkemättä tai kokematta, voi sen tehdä tänne takaisin palatessa. Tänne vielä palaan ja jos jokin on varma niin se on aivan varma, kuten eräs ystäväni toteaisi Nykäsen Masan lausahdusta lainaten. 

Sunnuntaina matkasimme italialaisen ystäväni kanssa junalla vajaan tunteroisen kohti Setúbalia. Tarkemmin kaupunki sijaitsee Lissabonista 50km etelään päin. Asukasluvultaan Setúbal on hieman Jyväskylää pienempi. Kaupunki oli näin pilvisenä sunnuntaina hyvin kuollut ja autio. Kaupunki oli muutoinkin hyvin eriluonteinen kuin esimerkiksi Lissabon tai Porto. Vaihto-oppilaita kaupungissa ei juurikaan ole ja turistitkin puuttuvat tähän aikaan vuodesta. Lissabonissa varmasti joka kolmas vastaantulija on turisti tai opiskelija ulkomailta, kun taas Setúbalissa ulkomaalaisia pällisteltiin aivan huolella.

Rockalot Acqua Bay @Setúbal

Rannalla istuessa lahden toiselle puolen katsellessa pystyi näkemään pitkän niemen kärkeen rakennetut korkeat hotellirakennukset ja kasinon. Ovat kuuleman mukaan tähän vuodenaikaan suljettuna mutta avautuvat kunhan kevät etenee pidemmälle ja turistikausi käynnistyy kaupungissa.

Umbrella street

Sää oli sunnuntaina enimmäkseen pilvinen ja lopulta myös sateinen. Kaupungissa ei ollut juuri mitään erikoisuuksia nähtävänä. Lahdenpoukamassa oleva satama-alue, hiekkaranta, viihtyisät aukiot puistoineen ja Umbrella street, siinäpä oikeastaan kaikki nähtävä. Muutaman tunteroisen vierailun jälkeen junalla takaisin kohti kotoisaa Lissabonia. Junamatkan aikana näki mukavasti syrjäisempiä asutusalueita sekä paikallisten asuttamia rähjäisiä kyliä. 

Olipahan toastilla kokoa

Taidetta siellä, taidetta täällä

Mikä saakaan maanantait aina tuntumaan niin masentavilta ja raskailta. Maanantaiden kirousta olen pyrkinyt jo pidemmän aikaa rikkomaan urheilemalla heti aamusta. Tänä maanantaina harjaantuneet unenlahjat iskivät haaveet aamusalista tahi -lenkistä kanveesiin teknisellä tyrmäyksellä. Ikkunaton ja pilkkopimeä huoneeni tarjoaa kieltämättä mitä parhaimmat mahdollisuudet nukkua vaikka kellonympäri. Ei auta herätyskello, ei vaikka herätyksiä olisi asetettu kolmekymmentäviisi.

Oletteko pohtineet samaa?

Maanantaisen harkkapäivän jälkeen nautin nopean välipalan tonnikalan ja hedelmien kera ennen tuskaisen päivän päättävää kuntosalia. Salilla sattui olemaan samaan aikaan myös epsanjalainen kämppikseni Ana. Molemmat jumppasivat omat reeninsä ja siitä sitten yhtä matkaa kotio. Teki muuten reeni terää! Aina se vaan tuntuu yhtä hyvältä ja mieltäkin piristävältä. 

Maanantaipäivän pelasti mikäs muukaan kuin...

Osa täällä ostettavista tuotteista on todella halpoja verrattuna Suomessa totuttuun. Löytyypi myös tuotteita jotka ovat samaa hintaluokkaa tai kalliimpia. Perinteisesti hinnat vaihtelevat kauppoittain ja kaupunginosittain. Päätin hieman listata tyypillisimpiä tuotteita hintoineen alle. Kauppakassin tuotteet pääosin niitä halvimpia mitä tuosta lähimmästä supermarketista löytyy.

Kauppakassi:

Kanan rintafilee  3,95€/Kg

Jauheliha  5€/Kg
Jänis  10€/Kg

Tonnikalapurkki  0,90€
Pasta 500g  0,50€

Täysjyvä leipä 360g  2,20€
Joghurtti pullo 500g 1,40€
Kinkkuleikkeleet 250g 1€ 
Kanamuna iso 6kpl  0,95€
Margariini 500g  2,25€
Ketsuppi 560g  1,10€

Banaani  1,09€/Kg
Kiiwi  2,29€/Kg
Royal Gala omena  1,49€/Kg

Maito 0,70€/l
Vesikanisteri 5L 0,40€
Cola Zero 2L 0,74€
SuperBock-olut 1L  0,50-0,95€
Smirnoff vodka 70cl 10€
Viinipullo 1-3€

Magnum jäätelö  2€
Sipsipussi 400g 0,50€
Suklaalevy 200g 1,20€

Muita hintoja:

Julkisen liikenteen kuukausikortti  35€ (Metrot, bussit, ratikat, osa junista)

Taksin aloitustaksa 24h  3,90€

Puhelinliittymä  2,35€/vko (1GB dataa + ilmainen data SOMEn käyttöön, ilmaset puhelut&viestit)

Olut kapakassa / klubilla  1,5€ / 4€

Vesipullo 0,5L kioskissa  1-2€

Tuosta jänis ruokapöytään

Tiistaina olikin vuorostaan pidempi ja hikisempi päivä. Aamupäivästä töihin mennessä kiire yllätti jälleen kerran, yllätys sinänsä? Juoksin kotoa koko matkan metroasemalle jotta ehtisin metroon jolla ennättäisin ajoissa harjoitteluun. Kerkesin jo laiturille kun kuului ovien sulkeutumisesta varoittava piipitys ja kuljettaja sulki paikalliseen tapaan ovet vaikka seisoisit oven edessä. Aikatauluissa on pysyttävä, ymmärtäähän tuon. Kotia päästiin harkasta vasta 21:30 aikaan. Väsy painoi, mutta kotiin päästessä oli vielä jaksettava viimeistellä clinical recordsit eli nuo harmaita hiuksia aiheuttaneet potilasselosteet valmiiksi. Potilasselosteiden raapustaminen on jo Suomesta tuttua jokaisesta harjoittelusta, mutta täällä nuo tietenkin omanlaisensa omine vaatimuksineen. Torstaina sitten jännätään millaset arvostelut ja kommentit rapsahtaa. IIKS.

"Jos palaat kotiin vähemmän energisenä, kuin olit töihin lähtiessäsi, syyllistyt vakavaan rikkomukseen: varastat kotoa."
- Jargdish Parikh

Tiistaina saimme harkassa myös kuulla kuinka toinen siellä harkassa olevista paikallisista fyssariopiskelijoista oli maanantaina harkasta päästyään ryöstetty kadulla puukolla uhaten. Ei ollut kuinkaan käynyt loppuen lopuksi. Rahat menetti mutta säilytti terveytensä ja henkensä! Melko turvalliseksi tuolla kaduilla olonsa tuntee kuitenkin iltaisin. Näitä kuullessa miettii kieltämättä voisiko se sattua omalle kohdalle vaikka seuraavana päivänä. 

Keskiviikkona koitti jälleen vapaapäivä meistä johtumattomasta syystä. Päivä kului kotona harjoittelun selosteita tehdessä, torstain näyttökokeeseen valmistautuessa ja nurkkia siivotessa. Iltapäivästä käväisin vielä salilla riehumassa. Illalla olikin sitten espanjalaisen ystävättren yllätyssyntymäpäiväjuhlat. Sankari ei tiennyt illan suunnitelmista mitään. Hänet oli kutsuttu salajuonena ystävänsä luokse nauttimaan suklaakakkua. Lopulta olimmekin siellä suurella ystäväporukalla kaikkine lahjoineen ja koristeluin sekä erilaisine kakkuineen. Sammutimme valot juuri ennen hänen tuloaan. Kun sankari astui keittiöön pamahtivat valot ja musiikki päälle. Ilme sankarin kasvoilla oli unohtumaton. Loistava ilta kera ystävien ja synttärikakkujen.

Torstaina myöhään iltapäivästä oli sitten vuorossa pitkään jännätty näyttökoe. Opettaja arvioi Miran tekemistä ensimmäiseksi hänen potilaansa kanssa ja tämän jälkeen oli minun vuoroni osoittaa osaamiseni. Näyttökokeen oli alunperin tarkoitus kestää tunteroisen verran, loppuenlopuksi näyttökokeet venähtivät 1,5-2 tunnin pituisiksi.

Tilanne oli hyvin epäluonnollinen ja hiostava. Aluksi opettaja halusi kuulla potilaasi taustat ja tämänhetkisen tilanteen. Sen jälkeen alkoi varsinaisen terapian ja fysioterapeuttisen osaamisen arviointi. Opettaja esitti jatkuvasti läpi näyttökokeen kysymyksiä ja kyseenalaistuksia varmistaakseen osaamisen ja tiedätkö todella mitä teet ja miksi. Opettaja oli hyvin suorasanainen ja ajoittain jopa hyökkäävä. Ei auttanut ollenkaan tilannetta, mutta vahvana pysyttiin ja eteenpäin puskettiin. Mielestäni suoriuduin terapiasta ja näyttökokeesta hyvin. Omaksi harmiksi näyttökokeen aikana potilaan tilasta ja tilanteesta selvisi muutama yksityiskohta jotka eivät olleet käyneet ilmi aikaisemmin, huolimatta huolellisista tutkimuksista ja haastatteluista.

Näyttökokeen jälkeen oli aika palautteen ja arvioinnin. Opettaja kertoi tekemistään huomioista ja mielipiteistään osaamisen tasosta sekä näyttökokeen kulusta. Näyttökokeesta sain kaikki kompetenssit yhteenlaskettuna loppuarvosanaksi C14, suomennettuna arvosana 7/10. Näyttökoe on tietenkin vain yksi pieni hetki, ja sen perusteella arvioidaan osaamistasi ja tekemistäsi. Olen pääasiassa tyytyväinen harkkaan klinikalla, sekä päivän suoritukseen ja siitä saatuun arvosanaan. Harjoittelu klinikalla oli ajoittain hyvin haastavaa etenkin ympäristötekijöiden vuoksi, myös ohjaavan fysioterapeutin valmiudet ja ajanpuute asettivat haasteita omalle tekemiselle ja optimaaliselle oppimiselle. Kehittymistä tapahtuu ja tästä jatketaan seuraavassa harkassa!

Päivä venyi pitkälle iltaan ja kotiin saavuin vasta 23:00 aikaan. Kävin nauttimassa illallisen alakerran pikaruokaravintolassa, ylellisin ja suurin kebabateria minkä olen ikinä nauttinut ja hintaa tällä 5,50€. Riensin tästä vielä ystävien perässä Bairro Altoon rentoutumaan ja nauttimaan lämpimästä illasta.

Perjantaina residenssin omistaja kutsui kaikki residenssinsä opiskelijat illalliselle asuntoomme. Illalliselle saapui parisenkymmentä henkeä. Ahdasta oli ja ruoka oli todella, todella maukasta. Ruoaksi Marco oli valmistanut Bacalhauta, suomeksi kapakalaa eli kuivattua turskaa. Kapakala on juuri tuo iljettävän hajun alkuperä ruokakaupoissa. Marco valmisti Bacalhausta kiusauksen tyyppistä, ohuita perunasuikaleita, paljon erilaisia vihanneksia, mausteita, kermaa sekä tietenkin itse turskaa. 

Kapakala on vanhastaan ollut hyvin tärkeä valkuaislähde Espanjan ja Portugalin sisämaan asukkaille, sillä sen säilyvyys on kuivattuna ja suolattuna lähes rajaton myös lämpimässä. Bacalhau kuuluu tyypillisesti portugalilaiseen juhlapöytään, myös jouluisin. Portugalissa sanotaan olevan 365 erilaista tapaa valmistaa Bacalhauta, yksi tapa jokaista päivää varten vuodessa. 

Bacalhauta kiusauksen muodossa

Jatkoimme illallistamisen jälkeen illanviettoa tässä meidän asunnolla ja käväisimme valloittamassa tanssilattian lattaribaarissa Martim Monizin kaupunginosassa. Tänään lauantaina aurinko paistoi lämpimästi ja läksimmekin Marcon kanssa autolla kohti Carcaveloksen rantaa. Rannalla nautimme makoisat päiväunet Marcon ja ystävien kanssa. Rannalta kotiin palattua panostin normaalia enemmän myöhäiseen lounaaseeni, possuvartaita vihanneksilla ja halloumilla.

Possuvartaita

Tänään on illalla tiedossa osallistuminen PubCrawl -baarikierrokselle kera ystävien. Tarkoituksena kiertää ympäri ämpäri pubeja ja baareja, sekä matkan varrella toteuttaa oman tiimin kanssa erilaisia huiseja rasteja ja tehtäviä.

Torstaina loppui siispä ensimmäinen harjoittelupaikoistamme. Maanantaina alkaapi jo heti putkeen seuraava. Tämäkin on yksityinen klinikka, mutta huomattavasti pienempi ja enempi sen tapainen mihin olemme koto-Suomessa tottuneet. Miralla samantyyppinen Erasmus-suunnitelma kuin minulla ja täten hänkin tulee kyseiselle Clini7-klinikalle kanssani. Tulemme tekemään Miran kanssa eri vuoroja seuraavat kuusi viikkoa. Mira tekee aamupäivävuorot ja minä iltapäivävuorot. Omat iltapäivävuoroni tulevat sijoittumaan 11-20 välille. Pyrin tekemään pari kertaa viikossa pidempää vuoroa, jotta ansaitsisin muutaman pidemmän viikonlopun. Harjoitteluympäristö tulee olemaan erilainen sekä aivan varmasti omaa oppimista sekä kehittymistä tukeva.

Kohti ääretöntä ja sen yli,

  Kent

Arki se täälläkin

Elämä täällä mallillaan. Arki rullaa eikä pitkäksi käy aika. Oleskelu täällä sekin jo hyvin arkista, kulttuuri sekä tavat nekin tulleet tutuiksi. Keskustelimme tässä kuluneella viikolla kuinka päivät ja viikot täyttyvät kuin itsestään. Tekemistä on monenlaista ja kummasti se työharjoittelu vaan vie suurimman osan arkipäivistä. Vaikka elämä täällä onkin rentoa ja enemmän kuin mukavaa, sekä pääsee välillä leikkimään turistia, niin ei tämä lomailua missään nimessä ole. 

Kadut ja maamerkit kaupungissa entistä tutumpia. Portugaliksi käydyistä keskusteluista pystyy poimimaan jo mukavasti sanoja sekä ymmärtämään hieman kontekstia. Kaduilla tepastellessa tai julkisia kulkuvälineitä käytettäessä törmää kyllä kaikkeen mahdolliseen ja ei-totuttuun. Kaupungilla nukkuvia ihmisiä makuupusseihin ja pahvilaatikoihin käärityneinä riittää loputtomiin jopa keskellä päivää, metrossa kanssaeläviä "piristäviä" kattiloiden kilisyttäjiä, rahaakerjääviä lapsia ja toispuolenkulkijoita niitäkin liiaksi. Asia joka ulkona liikkuessa eniten häiritsee ovat nuo väistämättömät hihassa roikkuvat "huumediilerit", tavara jota tosin myyvät ei ole kuuleman mukaan kuin placeboa tai muuta roskaa. Poliisit antavat näiden siellä kaupata tavaraa kun tietävät totuuden sen laadusta. Tilanne joka Suomessa täysin toinen on virkavallan ja vartijoiden määrä joka puolella, niin kaduilla kuin kaupoissa.

Viime viikko oli huomattavasti rauhallisempi kuin muut aikaisemmat viikkoni täällä Lissabonissa. Arkipäivät sujuivat työharjottelussa ja vapaa-aika pääasiassa kotosalla työharjoittelun tehtäviä raapustellen omien koulutehtävien lisäksi. Vaikka mitään mullistavaa tekemistä ja meininkiä ei ollutkaan, oli todella mukava vaan olla ja rentoutua tehtävien tekemisen ohella.

Viime viikon perjantaina tuli ESSA koulumme fyssariopettaja vierailemaan klinikalla. Hän oli kiinnostunut kuulemaan kuulumisiamme ja kuinka työntekomme on onnistunut siihen mennessä. Keskustelimme myös fysioterapiakoulutuksen ja terapiamenetelmien eroista Suomen ja Portugalin välillä. Opettaja myös perehtyi tekemiimme potilaselosteisiin sekä arvosteli hieman tekemistämme niiden perusteella. Ensi viikolla opettaja tulee käymään uudelleen ja pitää meille näyttökokeet asiakastilanteissa. Näyttökoe arvioidaan kuten myöskin harjoittelujaksomme molemmilla klinikoilla. Harjoittelun arvosana koostuu 70% ohjaavanfyssarin arvostelusta sekä 30% opettajan arvostelusta. Harjoittelu klinikoilla arvioidaan samaan tapaan kuten paikallistenkin fyssariopiskelijoiden. Lopullinen arvosana mudostuu alla olevan kuvan kriteeristön mukaisesti. Lopullinen arvosana on hylätty (F), täydennettävä (FX), 5 (E), 6 (D), 7 (C), 8 (B) ja 9-10 (A). 

Clinical Placement Criteria

Harjoittelusta kotiin päästessä kipaisin Erasmuksen ESN toimistolle ostamaan lippua Taviraan Algarveen. Algarvessa on 23.-26. huhtikuuta koko Portugalin Erasmusopiskelijoiden kansallinen tapaaminen. Tapaamiseen tulee yli 1000 erasmuslaista maan kaikista 11:sta Erasmuksen lohkosta. Majoittuminen tapahtuu hotellissa aivan biitsin vieressä ja ainakin viime vuonna olivat varanneet kokonaisen kadun kaikki hotellit ainoastaan tuolle poppoolle. Tiedossa roimasti aktiviteettia ja meininkiä. Kuulemma yksi vuoden kohokohdista, innolla tätä odottaen. Tästä lisää kunhan reissu takanapäin:)

Naattii naattii

Perjantaina lähdin kuntosalille ensimmäistä kertaa sitten saapumisen Lissaboniin. Salikaveriksi sain Marcon, residenssini omistajan. Itse painuin salille rehkimään Marcon astellessa naisten täyttämään spinningsaliin. Salilta löytyy kaikki tarvittava, loistava treeniympäristö. Löysin parisen viikkoa sitten Grouponin sivuilta tarjouksen salille kolmeksi kuukaudeksi, -70% ja hintaa 49€/3kk. Hintaan sisältyy kehonkoostumusmittaus, kuntosali sekä kaikki ryhmäliikuntatunnit. Perjantai-illaksi kutsuin kaveriporukkaani luokseni seurustelemaan ja pelailemaan beerpongia ennen siirtymistä ulkosalle.

Lauantaina suuntasimme iltapäivästä Miran kanssa läheisen Sao Jorgen linnalle tutkiskelemaan paikkoja sekä ihailemaan uskomattomia maisemia ja joen peilaamaa auringonlaskua. Asumme molemmat Miran kanssa lähes Sao Jorgen linnan juurella. Matkaa linnalle ei ole paljoa, mutta jyrkät kapeat kadut tekivät kyllä jälleen työnsä. Kyllä muuten tuntui jaloissa ja persuksissa ai että...

Lasi viintä, kiitos!

Linnan museosta

Sunnuntaiksi olimme suunnitelleet Lukaksen ja Miran kanssa suuntaavamme vuonna 1998 pidetyn maailmannäyttelyn Expo98 majesteettiselle alueelle. Päivä oli loistokas, aurinkoinen ja kuuma. Loistava tapa viettää moista päivää. Alueella valtavien näyttelyhallien lisäksi muun muassa 120 metrinen näköalatorni, akvaario, kondooliköysirata, trooppisia puistoja, funikulaari, ravintoloita sekä asuinkerrostaloja. Alueelta lähtee myös Tagus joen ylittävä Euroopan pisin 17 kilometriä pitkä Vasco da Gaman silta. 

Expo98

Vasco da Gama Tower

Lukaksen kanssa aamupalalla

Maanantaina läksimme Lukaksen kanssa aamulenkille aurinkoista ja viihtyisää joenvartta pitkin. Olipahan raskasta ja jalat painoivat julmetusti. Lenkin jälkeen jäin vielä tunniksi rantaan nauttimaan auringosta. Yllätyin kovasti kuinka olikaan niin raskasta, vaikkakin kävelykilometrejä ja aerobistaliikuntaa tulee päivittäin valtavasti. Kaipa sitä pitää useammin lähteä kipittämään. Tavoitteena meillä onkin että tekisimme muutaman lenkin viikkoon. On muuten aivan paras tapa myös tutustua kaupunkiin! 

Tiistaiaamuksi olin suunnitellut meneväni aamusta salille rehkimään. Heräsin jo varhain aamulla rummuttavaan rankkasateeseen. Ei muuten huvittanut laisinkaan nostaa päätä tyynystä ja kavuta lämpimän peiton alta aamupalapöydän kautta salille. Jatkoin unia ja valmistin piristävän aamiaisen. Uusi yritys salille toisena aamuna...

Keskiviikkona heräsin tukkoiseen oloon mukavan käheyden kera. Vasta tervehdyin edellisestä ja nytkö sieltä jo iskemässä seuraava, no thanks. Päivän edetessä sairastumisesta ei enään tietoakaan ja fiilis bueno. Työharjoittelussa rehkimisen päätteeksi suuntasin vielä salille rutistamaan viimeisetkin mehut irti miehestä. Reeni kulki hyvin vaikkakin salin ilma hiostava ja todella kuuma. Illalla suihkuun mennessäni havahduin kylpyhuoneen märkään lattiaan ja katosta tippuvaan veteen. Oiskohan yläkerran naapurilla ollut allasbileet vai mistä johtunut tuo. Toinen omistajista kävi tarkastamassa tilanteen ja saikin jollakin tapaa veden tippumisen loppumaan. Yöllä huomasin vielä sähköjen katkenneen yleisistä tiloista, ilmeisesti oli vesi päässyt sähkön kanssa tekemisiin ja lyönyt sulakkeen. Siinä sitä sitten kokkailtiin pilkkopimeässä kämpässä torstain aamupala ja lounas puhelimen taskulampulla kikkaillen. Illaksi saatiin sähköt takaisin.

Pappojen kanssa paistattelemassa

Torstaipäivä sujui klinikalla mukavissa tunnelmissa. Asiakkaita oli yleisesti vähemmän ja fiilis muutenkin hilpeä. Yhdellä fyssareista oli syntymäpäivät ja tämän johdosta asiakkaat toivat hänelle kukkia tullessaan terapiaan. Pääsimme Miran kanssa myös soittamaan salin kaiuttimista hänelle osoitettuja erilaisia suomalaisia syntymäpäivälauluja, Smurffeista Tauskiin. Suomalaisista kappaleista Frööbelinpalikoiden Jumppalaulu taisi saada suurimmat suosionosoitukset terapeuteilta ja asiakkailta. 

Pääsimme lähtemään harkasta hieman aikaisemmin ohjaajamme kiireiden vuoksi, ja vieläpä viikonlopun viettoon sillä perjantai muuttui vapaapäiväksi ohjaajamme koulutuspäivän vuoksi. Illasta suuntasin kaveriporukalla illallistamaan nepalilaista ruokaa Bairro Alton kaupunginosaan. Hinta oli yllättävänkin korkea, mutta olihan se myös maukasta. Söin nepalilaista kanaa riisillä, hedelmillä ja vihanneksilla. Tämän lisäksi loppusummaan lisättynä juomat ja startterit, boom ja hinta 14,95€.

Alfaman kaupunginosan yläpuolella

Klinikan salissa on päivästä toiseen hyvin rento meninki. Spotifystä soitettu musiikki täyttää suuren salin, asiakkaat jaksavat hymyillä ja hauskuuttaa sekä toisiaan että terapeutteja. Edelleen hämmästyttää se kuinka läheisiä kaikki asiakkaat näyttävät olevan toisilleen, samoin kuten fysioterapeutit asiakkaiden kanssa ja keskenään. Halauksia ja pusuja vaihdetaan jatkuvasti, klinikka on kuin yksi valtava perhe.

Perjantaina puoliltapäivin herättäessä kuulin yleisistätiloista kovaäänistä supinaa. Nopeasti supina kaikkosi ja ulko-ovi pamahti kiinni. Nousin ylös ja hieraisin hetken silmiäni. Asuntomme näytti siltä kuin olisi muuttunut yön aikana jonkin sortin espanjalaisen komppanian yömajaksi. Patjoja sekä tyynyjä siellä täällä, keittiön massiivinen astiasto likaisena lattioita ja jokaista keittiön tasoa peittäen. Onneksi oli perjantai ja tämä tiesi sitä, että siivojatäti tulisi käymään. Ykskaks ja olikin jälleen siistiä ja puhdasta:) Illasta kokoonnuimme jälleen suurehkolla kaveriporukalla luokseni pelailemaan korttia ja beerpongia.

Julion kanssa selfie

Lauantaiksi ei ollut suurempia suunnitelmia, ainoastaan illaksi oman ESN Buddyni Sofian syntymäpäiväillallinen hänen ystäviensä kesken. Lahjan keksiminen oli jälleen kerran tässäkin tilanteessa kiven takana, mutta lopulta löytyi ja kaikki hyvin. Hyvin oli maukasta ruokaa ja vielä maukkaammat jälkkärit!

Jälkkäri omaan makuun

"Erasmus is not one year in your life, but your life in one year"

Tästä jatketaan,
  Kent

Aurinkoa, kurkkukipua, purjehtimista ja biitsiä

Maanantaina olikin normi harkkapäivä jälleen. Maanantai klinikalla näyttäytynyt selvästi kiireisemmäksi kuin esimerkiksi päivät loppuviikosta. Jostakin syystä edelleen oma tekeminen hyvin jäistä verrattuna Suomessa totuttuun tekemiseeni. Olenko todella unohdellut näin paljon kliinisestä fysioterapiasta vai onko tämä vain kulttuurishokin tapaista aivojäätymistä?? Välillä ressaapi enempi, välillä vähempi tai ei laisinkaan. Tekeminen mukavaa ja oppimista tapahtuu, sehän tässä tärkeintä.

Tiistaista lähtien olen yskinyt ja kärsinyt kurkkukivusta. Olin tiistain ja keskiviikon poissa harkasta, jotta paranisin ja en tartuttaisi asiakkaita sekä muita peräteippejä. Harkkaviikkoja ensimmäisessä klinikassa 3 takana ja 3 vielä edessä ennen harjoittelupaikan vaihtoa. Saimme torstain ja perjantain vapaaksi ohjaajan kiireiden vuoksi. Tämähän kelpasi meille, sillä olihan säätiedotuksissa luvattu hellettä ja aurinkoa koko loppuviikoksi.

Torstai-illan vietin Miran kanssa tehden harkkapaikkaan yhteistyökouluamme varten palautettavia potilasselosteita yömyöhään. Perjantaiksi päätimme keksiä jotakin pientä retken tynkää meille tällä hetkellä vielä tuntemattomiin kolkkiin. Vaihtoehtoja lukuisia, lopulta päädyimme sopimaan retken Cacilhakseen, Tajo-joen vastarannalle.

Perjantaina aamupäivästä suuntasimme suunnitellusti Cais do Sodrélta lautalla yli Cacilhakseen ja tästä apostolin kyyditsemänä kohti maamerkki Cristo Reitä. Matka oli pitkä ja hikinen, mutta selvisimme. Ristoksi nimeämme maamerkki muistuttaa suuresti Rio de Janeiron Jeesus-patsasta. Näkymät ylhäältä Cristo Rein juurelta kohti Lissabonia Tejo-joen ylitse ovat mitä parhaimmat, sanoinkuvaamattomat. Suosittelenkin ihailemaan tätä kuvista ja videosta alla :) 

Päätimme pitkän päivän päätteeksi jäädä odottamaan vielä saapuvaa päivän päättävää auringonlaskua. Ja oli kyllä odottamisen arvoinen jälleen kerran. Tuntuu aivan siltä kuin auringonlaskut olisivat päivä päivältä entistä vaikuttavampia ja kauniimpia. Päivän askelmääräksi kertyi jälleen huimat 15 000. Pakko on kyllä miehen myöntää, kunto on noussut kuluneiden viikkojen aikana. Portaita, ylämäkeä, rappusia, entistä jyrkempää mäkeä ja vielä kerran parisataa porrasta...

Lauantaina olikin jälleen kuuma, märkä ja hikinen päivä. Märkä? Kyllä, sillä päivä kului Tejo-joella purjehtimassa. Ei yhtään hullumpi tapa viettää lämmintä kevätpäivää.. Päiväreissuun suuntasimme jälleen kerran Erasmus-yhteisön, kanssa ESN Lisboan järjestämänä. Mukaan reissuun lähti 50 hengen merihenkinen ja sitäkin kansainvälisempi ryhmä.

Rannalle saapuessamme siellä odotti purjehdusseura Spica Sailing Teamin pari henkeä vetäviä purjeveneitä, mallia katamaraani. Pienet alkuinfot ammattilaisilta ja eikun menoksi.

Päätimme jokaisen venekunnan kokoonpanoksi 2 rookieta + 1 ohjaaja. Minun ja Lukaksen ensimmäisen kierroksen tuuli oli loistava ja mentiin ajoittain kyseisen venemallin huippuvauhtia. Ohjaajamme oli Portugalin parasta huippua, nimittäin koko Portugalin 2. paras. Kelpasi olla hänen kyydissään ja seurata tekemistään, loistava heppu! Saimme GoPron kiinnitettyä mukavasti veneen runkoon nauhoittamaan purjehtimistamme.

Toisella kierroksella pääsimme jo tekemään enemmän sekä vetelemään köysiä. Tuulen suunta oli hyvin epäedullinen ja huippuvauhdin saavuttamisesta ei tietoakaan. Rannalla odottavat pelailivat ja paistattelivat menemään rannalla sillä aikaa kun odottelivat vuoroaan tuulen kuljettamaksi merelle. Jokainen pari sai nauttia muutamasta kierroksesta veneellä. Pääasiassa ohjaaja suoritti ohjaamisen ja purjeiden säädön. Toimimme veneellä lähinnä turisteina...intopiukeena purjehtimisesta pientä apua tietenkin tarjoten.

Purjehtimisten jälkeen nautimme lounasta rannalla purjehdusseuran järjestämänä. Leipää, erilaisia suolaisia piirakoita, makkaraa.. tietenkään perinteisiä sipsiä ja sangriaa unohtamatta. Kuuleman mukaan purjehtimisessa tärkeintä on aina sen jälkeinen syöminen, muuten on huono mieli ja alkaa vihaamaan purjehtimista.. Päätimme siis totella ohjetta. Lämmin ja loistokas päivä mitä parhaimmassa porukassa. Ei voi kun nauttia moisesta tekemisestä:)

Jo olikin nälkä

Sunnuntaina olikin edessä biitsipäivä. +27 näytti mittari varjossa, tarkeneepi... Osalla paikallisista tästä huolimatta pitkähihaista ja takkia päällä, sopivan lämmin varmasti heillä. Rasvat iholle, pyyhä hartioille ja junalla rannalle. Uma cerveja, por favor!

Rannalle oli vaihto-opiskelijoille järjestetty perinteinen sunnuntai-picnic ja osallistujamäärä jälleen aivan uskomaton. Väkeä pursui kirjaimellisesti, junat pakkautuneina opiskelijoista ja samoin kulkuväylät asemalta rannalle. Eväitä napostellen ja auringosta nauttien, eipä sitä paljon muuta tarvitse jotta voi nauttia sunnuntaista täysin rinnoin.

Päivän päätimme näihin tunnelmiin

Flunssa ja kurkkukipu lähes selätettynä on hyvä aloittaa uusi viikko,

  Kent