Tutustumista ympäristöön ja kulttuuriin

Torstaiaamu, ensimmäinen aamu Lissabonissa lähti käyntiin hyvin kevyellä aamupalalla. Keskiviikkoyönä hämärästä sekä ahtaasta kadunkulmasta löydetystä kaupasta tarttui mukaan ainoastaan nimittäin hedelmiä, joghurttia, maitoa ja pähkinöitä. Aamutoimien jälkeen hyppäsin majapaikastani kadulle ja jäin odottamaan Miraa. Olimme sopineet treffit kadulle ja siitä tarkoituksena suunnata Cais do Sodren juna-asemalle. Kävelymatkaa rantaa pitkin varttitunti. Aurinko paistoi hyvin lämpimästi jo aamusta, hiki valui ja reippaat askeleet toivat vihdoin asemalle. 

Monte Estoril

Asemalla lippuautomaatista liput kouraan ja mars laiturilla odottavaan junaan. Junamatka sujui lepposasti ja matka Estoriliin kesti vain puolisen tuntia. Keskustellessamme Miran kanssa emme huomanneet riittävän ajoissa olevamme jo määränpäässämme. Juna seisoi vielä paikallaan, mutta ovia emme saaneet enään auki. Kuinkakohan pitkällä mahtoi olla seuraava asema, kilometrin vaiko useamman kilometrin päässä? Seuraava asema oli onneksemme vain parin minuutin päässä Estorilin asemalta. Jäimme pois Monte Estorilin asemalla ja lähdimme käppäilemään rantaa pitkin takaisin tulosuuntaan. Paikallisen koordinaattorimme Joãon kanssa olimme aikaisemmin sähköpostitse sopineet, että hän noutaa meidät asemalta kello 10. Etsimme hollantilaiset fyssaritytöt asemalta ja Joãon saapuessa hyppäsimme porukalla hänen kyytiinsä ja jatkoimme autolla matkaa yhteistyökoulullemme. 

Estoril 

Koululla saimme henkilötunnistekortit ja tervetuliaiskassit joissa sekalaista tavaraa, Lissabon-kartasta t-paitaan ja sim-korttiin. Kuukauden ilmaisia sim-kortteja puhelimeen satelee joka paikasta. Eri yritykset jakavat näitä ympäriinsä opiskelijoille. Säästöä tämäkin, nyt omistamillani sim-korteilla pärjäisin täällä ilman minkäänlaisia kuluja lähes puolivuotta. Portugalissa tapana kantaa mukana useampaa eri puhelinta, sillä puhelut ja viestit ovat ilmaisia saman yrityksen liittymän kesken ja liittymiä löytyy kolmelta yritykseltä. Sovitimme koulun vaatevarastolla sihteerin kanssa tulevien työharjoitteluiden vaatetusta. Tytöillä työvaatteet enemmän tyyliä hoitsu. Itsellä työvaatteina siistit tummansiniset housut, valkoinen pikeepaita ja musta neule.

Fyssariluokka

Hallinnollisten asioiden jälkeen tapasimme yhteistyökoulumme ESSA:n ohjaavanopettajanmme Antónion. Kävimme hänen kanssaan keskustelut toiveistamme ja tavoitteistamme tulevilta kuukausilta. Pieni paine ja kuumotus heti alkuun, luulot pois :D Ei vaan, selkeytti kummasti ajatuksia ja odotuksia lähitulevaisuudesta. Hän tutustutti meidät heidän kouluunsa sekä kertoi fysioterapiakoulutuksesta heillä, sekä yleisesti Portugalissa. ESSA on maan ensimmäinen ja arvostetuin koulu jossa opetetaan fysioterapiaa. Koulun yleiset tilat melko kolkot, ruokala muistuttaa suurempaa työmaaruokalaa, koulun moderni kirjasto sijaitsee ylimmässä kerroksessa huikein maisemin ikkunoista, fysioterapialuokat simppelit ja tilavat. Koulun ruokalasta lounaslipulla mahantäytettä, hevosenlihaa riisillä ja ranskalaisilla. Ateriaan kuului limu ja perunamuhennoskeitto, NAM. 

Lounas koululla

Iltapäivästä suuntasimme Antónion kyydillä koululta kohti harjoittelupaikkojamme. Miran kanssa ensimmäinen harjoittelupaikkamme on GIGA, vakuutusyhtiön yksityinen klinikka. Ohjaava fysioterapeuttimme siellä lyhyt ja nuori miesfyssari. Klinikalla lääkäreitä, sairaanhoitajia, kirurgeja sekä 6 fyssaria. Pääasiallinen toimintaympäristömme on suuri kunto-/kuntoutussali sekä sen reunalla olevat "hoitokopit". Hoitokopit erotettuna suuresta salista verhoilla. Klinikan fyssareilla asiakastavoite 4kpl tunnissa, ja tämä tahti tulee olemaan meilläkin 6 viikon päästä työharjoittelun lopussa. Fyssareilla saattaa olla useita asiakkaita samaan aikaan hoitokopeissa ja salissa. Harjoittelun aikana pääsemme myös seuraamaan pienempiä ja suurempia leikkauksia, olkapääleikkauksista amputaatioihin. Asiakkaita vilisi klinikalla valtavasti, jatkuva tasainen melu tekee työnteosta ja keskittymisestä varmasti helppoa ja mieluisaa. Temme pääasiassa työvuoroa 14:00-19:00/20:00. Saamme harjoittelusta arvosanan sekä ohjaavalta fysioterapeutilta, että yhteistyökoulumme opettajalta. Harjoittelupaikasta lisää myöhemmin kun olemme päässeet alkuun. 

Ensimmäisen harjoittelun jälkeen vaihdamme hollantilaisten tyttöjen kanssa klinikoita. He siirtyvät GIGAan ja me siirrymme Miran kanssa heidän paikkaansa. Toinen klinikka on nimeltään Clini7, sekin yksityinen klinikka. Tämä harjoittelupaikka huomattavasti pienempi kuin ensimmäinen. Yhden suuremman "kuntosali"-huoneen lisäksi klinikalla hoitohuoneita 5 kappaletta. Fyssareita 4 kappaletta omistaja mukaan lukien, ja ellen suuresti erehtynyt niin vastaanotossa toimii tummaverinen sihteeri. Ilmapiiri työntekijöiden keskeen hyvin rento ja huumoria viljellään hyvin avoimesti. Teemme Miran kanssa eri vuoroa, toinen tekee aamua (09:00-15:00) ja toinen iltaa (13:00-19:00). Kuten ensimmäisessä harjoittelussa saamme arvosanat tekemisestämme ohjaavalta fyssarilta sekä opettajalta. Harjoittelun päätteeksi suoritamme näyttökokeen asiakkaalle, joka arvioidaan koulun yleisesti käyttämällä asteikolla. Ohjaavan fysioterapeutin mukaan hän pyrkii antamaan meille myös asiakkaita jotka eivät puhu lainkaan englantia, elekieli ja Portugali siis haltuun.

Harjoittelupaikkojen sijainnin näätte blogin pohjalta kartasta.

Colombo

Perjantaina suuntasimme Miran sekä hollantilaistyttöjen Nikkien ja Marijen kanssa Colombo kauppakeskukseen, Pyreneiden niemimaan suurimpaan. Colombo sijaitsi jo huomattavasti kauemapana keskustasta. Metrojen käyttö jo parissa päivässä tullut helpoksi ja käteväksi tavaksi liikkua ympäri kaupunkia ristiin rastiin. Ei varmasti tullut yllätyksenä, mutta 420 myymälän ja 60 ravintolan kauppakeskus sai jokaisen meistä hulluksi. Kerkesimme iltapäivän aikana koluamaan kauppakeskuksesta vain murto-osan, veikkaisin muutamaa reissua lisää kyseiseen kompleksiin. 

Kotiaukio

Miradouro

Illalla suuntasimme samalla porukalla Erasmuksen ESN Officelle hankkimaan opiskelijakortit ja varaamaan matkan Sintraan, UNESCOn yhteen maailmanperintökohteeseen. ESN Officella tapasin vihdoin myös oman ESN Buddyni, Sofian. Ennen reissuun lähtöä "tilasin" itselleni Erasmuksen nettisivuilta itselleni paikallisen Buddyn. Buddy on tukena ja apuna tarvittaessa, sekä auttaa ulkomaalaisia opiskelijoita asettumaan kaupunkiin. Todella hyödyllinen ja kaikin puolin loistokas tapa saada vaihto-opiskelijat asettumaan uuteen ympäristöön nopeasti ja ongelmitta.

Officelta pyysin Sofiaa lähtemään mukaamme syömään illallista ulos ja kappas lopulta meitä lähtikin yhteensä 9. Maycon, yksi mukaan lähteneistä buddyistä vei meidät Hamburgarian do Bairro -ravintolaan syömään kaupungin parhaita purilaisia. Suussa sulavat ranskalaiset dipillä ja vatsan täyttävä, sekä sielua hemmotteleva hampurilainen suurella pihvillä. Portugalilaiseen tapaan syöminen ja keskustelu pöydässä kesti tovin. Illallistamisen jälkeen brassiverinen Maycon lähti näyttämään meille kaupunginosa Bairro Alton parhaita baareja ja katuja, jotka eivät hiljene ennen aamua. Kadut ovat illasta toiseen, erityisesti viikonloppuisin aivan täynnä populaa. Kaduilla kulkeminen ahdasta ja vaikeaa. Puistot pursuavat nuoria siellä täällä, pienet kapakat ja baarit niin ahtaita että baarit käytännössä jatkuvat pitkälle ulos. Lukuisista varoituksista ja muistutuksista rikollisuudesta ja varkaista huolimatta, ei ole kaduilla vielä tullut turvattomuuden tunnetta. Mutta hereillä oltava jatkuvasti, ahtaat ja vilkkaat kadut otollisia paikkoja taskuvarkaille. Vilkkuvien aurinkolasien kaupustelijoita sekä diilereitä roikkuu hihoissa aamusta yöhön. 

Vasemmalta: ESN Buddy Sofia, Maycon, Marije, Nikkie, Maria, Inés, Mira

It is what it is

Perjantai-ilta jatkui Jardim de Sao Pedro de Alcantra näköalatasanteella eli miradourolla satojen muiden opiskelijoiden ja nuorten kanssa. Perjantaina alkuillasta hankitulla opiskelijakortilla pystyi lunastamaan ilmaiseksi loputtoman määrän alkoholia(sangriaa&olutta) Erasmuksen pisteeltä näköalatasanteen puistossa. Puistossa törmäsimme myös sattumalta 7 tomaatin väriseen suomalaiseen vaihtariopiskelija porukkaan. Oli pojat ollu surffaamassa päivän ja suomalaiseen tapaan polttaneet itsensä. Eivät kuulemma olleet nähneet toisiaan ennen Lissaboniin tuloa, mutta jollakin tavalla vaan törmänneet toisiinsa koulujen käytävillä. Miradourolta yömme jatkui Lust-yökerhossa Commerce Squaren laitamilla. Uusien ystävien kanssa tanssilattialle ja kättä ilmaan.

Ei hinnalla pilattu nämäkään

Tänään lauantaina edessä PubCrawl muiden vaihtareiden kanssa ja lisää kaupungin antimiin tutustumista. Sunnuntaina pyhtiän lepopäiväni, keskityn koulutehtäviin ja valmistaudun alkavaan työharjoitteluun.

Hyvää ystävänpäivää,

Kent