Työharjoittelua ja muuta mukavaa

Heippa vaan! Eilen tulikin jo kaksi viikkoa täyteen Lissabonissa. Nopeasti se aika vierähtää kun on paljon tekemistä ja uuden kokemista. Torstai-iltaa vietetään ja työharjotteluviikko näyttäisi olevan takanapäin. Pidennetty viikonloppu edessä ja reissu pohjoiseen Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon tiedossa.

Paljon erilaista tekemistä mahtui tähänkin viikkoon, arkisesta työharjoittelusta uskomattomiin auringonlaskuihin sekä uusien ystävien kanssa vietettyihin ikumuistoisiin hetkiin. Maanantai meni normaalisti työharjoittelussa iltavuorossa. Oppimista tapahtuu jatkuvasti ja aiemmin opittuja asioita palautuu mieleen hyvinkin tehokkaasti. Vielä on tietynlainen jää rikkomatta ja tekeminen tuntuu ajoittain jäiseltä ja epävarmalta. Päivä päivältä otteet varmemmat ja hommat luistaa paremmin, kyllä tästä vielä hyvä kakku tulloo. 

Tiistaiksi olikin suunniteltu aamuvuoro ja iltapäiväksi sekä illaksi polvileikkausten seuraamista sairaalalla. Todella pitkään päivään varauduimme, mutta kuinkas kävikään... Kömmin ylös sängystä lukuisten torkutusten päätteeksi ja rähmäsin silmin tallustelin auringonpaisteessa lähimmälle metroasemalle. Aseman jykevät portit kahlittuna kiinni - mitä täällä tapahtuu! Millä pääsen harjoitteluun, otanko taksin vai apostolin kyydin. Bussilinjoista tai -aikatauluista ei ole minkäänlaista hajua. Ikääntynyt kahvilanpitäjä pesee ikkunoitaan, keskeytän hänen aamutoimet ja kysyn tietääkö hän aseman suljettujen porttien tarinan. "Protest, protest. Metro closed today, maybe morning maybe whole day." 

Soitan pommiin nukkuneelle Miralle ja kysyn mitä tehdään. Soitetaan harkkaohjaajalle ja aamupäivän työt päätetään perua. Menemme suoraan leikkauksiin iltapäivästä, toisinsanoen aamupäivä turistina tutustuen uusiin kaupunginosiin. Päätämme aloittaa päivän turisteina läheisestä leipomosta, suolaista Miralle ja makeaa mulle.

Aamuherkuttelut

Herkutteluhetken jälkeen hyppäämme bussiin jonka määränpää tuntematon. Linja kulki keskusta-alueen läpi ja yllättäin olemmekin moottoritiellä, missä lienee seuraava pysäkki. Bussi kaartaa moottoritieltä kohti suurta metsäaluetta. Ajamme sotilasalueen ohitse, ajamme vankilan ja vankikoulun ohitse. Olemme selvästi kaupunkialueen ulkopuolella. Päätämme jäädä bussista ja metsästää bussin jolla pääsemme takaisin sivistykseen. Asuinalue ympärillämme selvästi halvempaa ja rähjäisempää. Matalia rähjäisiä taloja vieri vierin. Kissa ja koira pyörii jaloissa, naapuritalon isäntä ehostaa vihannesmaataan, bussiaikatauluista emme saa mitään selkoa. 

Iltapäivästä suuntasimme yhdessä kahden paikallisen fyssariharjoittelijan kanssa taksilla sairaalalle. Edessä kolme esitiedoilta samantyyppistä ei-akuuttia polven tähystysleikkausta, kierukkaa ja eturistisidettä. Vaatteiden vaihto asiallisempaan vaatetukseen ja ytimekäs perehdytys leikkaussalin tapoihin ja sääntöihin. Harjoittelupaikasta entuudestaan tuttu leikkaava lääkäri valmistautuu leikkaussalissa potilaan polvileikkaukseen. Polveen oli hädin tuskin leikattu ensimmäistä reikää, kun heikko olo yllätti. Tukeuduin ohjaavaan fyssariin ja poistuin salista. Taisi täysin uusi ympäristö ja maski naamalla tehdä kepposet... Ei veri, ei avohaavat tai -murtumat ole koskaan hetkauttaneet ja nyt käy näin...TOU! Lasi vettä ja pari keksiä nassuun taukohuoneesta, maski naamalle ja takaisin saliin.

Ensimmäinen leikkaus sujui suurimmaksi osaksi hämmästellessä ja perushuttuihin tutustuessa. Leikkaussalissa oli läsnä parhaimmillaan 13 henkeä. Härski huumori lensi kahden leikkaavan lääkärin toimesta läpi kaikkien leikkausten. Lääkärit selostivat englanniksi leikkausten kulkua pienimpiä yksityiskohtia myöden, todella opettava tilaisuus. Kaikki leikkaukset sujuivat ongelmitta ja kaikki saatiin korjattua kuten suunniteltu. Viimeinen polvipotilas oli oma kuntoutusasiakkaani jonka kanssa olen toiminut jo harjoittelun aikana. Alussa itselle iskenyt huonovointisuus ei jatkunut enään illan aikana. Poistuimme viimeisestä leikkauksesta iltakymmenen tienoilla uupuneina ja jalat väsyneinä. Bussit eivät enään tuohon aikaan kulkeneet niillä tienoilla ja metroasemalle ikuisuuden pituinen matka. Joten tien varteen seisomaan, käsi pystyyn ja taksi alle.

Kotiin uupuneena kömpiessäni kävi espanjalaisilta ystäviltä kutsu huikein maisemin varusteltuun kattohuoneistossa sijaitsevaan baariin. Siellä tapasimme aikaisemmin tavatut vaihtarit italiasta ja ausseista. Ilta sujui mukavasti toistemme kulttuureista ja Lissabon-kokemuksista keskustellessa.

Keskiviikkona ei harjoittelua ja suuntasimme koululle yhdessä muiden ERASMUS fyssari-vaihtareiden kanssa. Koulu sijaitsee Alcoitaon sairaaa-alueella ja tarkoituksena oli tutustua kuntoutuskeskuksen toimintaan. Erasmuslaisten fyssareiden lisäksi paikalle oli saapunut myös tanskalainen opintomatkalla oleva fyssariluokka. Tanskalaiset olivat viikon opintomatkalla Lissabonissa, olivat käyneet tutustumassa muun muassa olympia- ja huippu-urheilijoiden harjoittelukeskukseen. Täten mekin esitimme koordinaattorillemme pyynnön päästä keskukseen vierailulle ja kappas hän lupasikin moisen meille vielä kevään aikana. 

Alcoitao Medical Rehabilitation Centre

Alcoitaon valtavassa kuntoutuskeskuksessa osallistuimme erilaisiin luentoihin keskuksen toiminnasta ja eri toimialueiden sisällöstä. Keskuksessa toiminta-, puhe ja fysioterapian lisäksi suuret vuodeosastot kuntoutujille, erikseen niin lapsille kuin aikuisille. Pääsimme tutustumaan myös keskuksen suureen kuntosaliksi kutsuttuun kuntoutustilaan. Sali sisälsi kaiken mahdollisen mitä kuntoutuminen voi vaatia, muun muassa huipputeknologisen kävelyrobotin.

Laitosruokaa parhaimmillaan?

Kuntoutuskeskuksen jälkeen suuntasimme vaikuttavan kokoisella ryhmällä koululle. Aluksi keskustelimme eri maiden eroavaisuuksista fyssarikoulutuksessa, niiden haasteista, vahvuuksista kuin kummajaisuuksista. Koululla tanskalaisten opettaja järjesti meille neljätuntisen workshopin eli työpajan. Paikalla olivat me Erasmuslaiset, tanskalaiset sekä ESSA-koulun varttunein fyssariryhmä. Opettaja valmentaa ja kuntouttaa työkseen urheilijoita. Halusi meidän lähestyvän entistä tarkemmin etenkin urheilijoilla käytettyä 7 liikkeen sarjasta koostuvaa Functional Movement Screen testipatteristoa. 

Työskentelimme pienissä sekaryhmissä koko iltapäivän. Suoritimme ryhmissä screenauksen, havainnoimme ja tutkimme löytämämme ongelmakohdat. Työpaja oli oppimisen näkökulmasta hyvinkin tehokas. Jokainen ryhmäläinen jakoi omaa osaamistaan ja sai sitä vuorostaan takaisin muilta ympärillä olleilta. Itse sain FMS:tä yhteispisteet 15, maksimipisteiden ollessa 21. Keskiarvo 15,7 (Schneider 2011.)

In-line lunge, pisteet 3/3

" It is not what we don´t know that defeats us. It is what we know that isn´t so. "

  

FMS-Workshoppausta

FMS eli Functional Movement Screen on Gray Cook nimisen fysioterapeutin kehittämä seitsemän liikkeen sarja. FMS:n avulla kyetään selvittämään nopeasti ja tehokkaasti perusliikekaavojen ongelmakohdat rajoituksineen ja epäsymmetrioineen. Sen avulla voimme yksinkertaisesti ja käytännöllisesti seurata harjoittelun edistymistä. Treenaatko ohjeistettua harjoitusta varmasti juuri sinulle yksilönä sopivalla tavalla?

Et kykene suorittamaan liikettä oikeita lihaksia ja liikekaavoja hyödyntäen  >   kompensoit liikettä eri lihasten ja liikekaavojen avulla  >  epäoptimaalinen liike jatkuu  >  alentunut suorituskyky sekä kivut/vaivat/loukkaantuminen

Tutkimukset osoittavat liikumisen rajoitusten ja puolierojen havaitsemattajättämisen kasvattavan loukkaantumisriskiä 3,5 kertaiseksi. FMS on käytössä muun muassa NFL:ssä, NHL:ssä, USAn armeijan erikoisjoukoissa, ammatilaisjoukkueiden voimaharjoitteluohjelmien tukena sekä fyysisiin töihin liittyvän rekrytoinnin yhteydessä.

Ellei kaikille fyssariopiskelijoille tuttu:

- Functional Movement

- PubMed tutkimus

Sorvin äärellä työstämässä screenausta

Päivä olisi jatkunut tanskalaisten kanssa vielä yhteisellä illallisella ja iltariennoilla, mutta fiksut vaihtarit lähdimme junalla takaisin Lissabonin ytimeen. Ennen junamatkaa kodin suuntaan pistäydyimme vielä rannalla tarkastamassa surffailijoiden aallot, unohtamatta tietenkään auringonlaskua. 

Vaikka Estorillista palasinkin ajoissa kotiin, eihän sitä oman residenssini illalliskutsuja voinut jättää välistä. Residenssin pitäjä halusi kerätä asukit kaikki yhteen iltaa istumaan ja viettämään. Mukavaa keskustelua ja hyvää ruokaa jälleen. Samassa tilassa oli illallistamassa myös paikallisen yliopiston opiskelijoita, ilmeisesti jonkinlainen kastetilaisuus uusille opiskelijoille. Meno ainakin sen mukainen, ota siitä sitten selvää. Loistokas ilta päätettiin ylelliseen ja hiekkarannan omaiseen Urban Beach -klubiin.

Urban

Huomenna kukonlaulun aikaan lähtee reilun 100 hengen vaihtariporukka linja-autoilla Portoon. Kuulumiset reissusta ensi viikolla.

  Até logo,

    Kent