torstai 12. helmikuuta 2015

Perillä ollaan

Huh ja vihdoin määränpäässä!

Matkalaukun pakkaaminen ei tälläkään kertaa ollut täysin mutkatonta... Valitsin vaatteet ja mukaan pakattavat tavarat hyvin kevyesti, enkä pakannut mitään ylimääräistä. Laukku kiinni ja vaa'an päälle, 26 kiloa BOOM! Mistä karsia kun mitään painavaa tai ylimääräistä laukussa? Laukku vaihtoon ja pienempi laukku tilalle, muutamat kengät käsimatkatavaroihin ja kappas, 23.5kg. Tällä mennään ja katsotaan mitä virkailijat kentällä tuumaavat. Käsimatkatavaroiden ahtaaminen ja punnitus ei sekään niin yksinkertaista. Järjestelmäkamera plus pari objektiivia, läppäri, parit kengät ja läjä pientä sälää. Yhteensä 14kg ja reppu ei mene kiinni! Kameratarvikkeet kameralaukkuun ja reppuun muut, kilot paukkuu reilusti. Harvemminhan käsimatkatavaroita innostuvat punnitsemaan kentällä. Kappas vaan, tällä kertaa punnitsivat... muilla tiskeillä paitsi sattumalta minun tiskilläni. Luojan kiitos!

Vasta maanantaina pakatessani tajusin, että todella olen lähdössä jonnekkin reissuun pidemmäksi aikaa. Pieni kutkutus ja jännityksen esiaste astui kehiin vasta tiistaipäivänä. Viimeiset viikot ja päivät valui ohi hetkessä, oli aika nostaa laukku eteisen lattialta ja heittää reppu sekä kameralaukku olalle - I'm coming, get ready Lisbon !



Lentokoneessa jälleen pitkäraajaisen ongelmista nautiskellen, ahtaat penkkirivit ja polvilumpiot suussa. Lennon aikana vimosia koulutöitä raapustellen ja musiikkia kuunnellen, fiilis katossa kaikesta huolimatta. Kesken kaiken, kuulokkeista tuleva musiikki hiljenee ja tajuan kuinka bluetooth-yhteys juuri katkesi. Muiden lentomatkustajien iltapäivän piristykseksi puhelimen spotifystä raikaa Sak Noel - I am the law. Punainen paniikkinappula painettu, yritän jokaista puhelimen näppäintä painamalla saadan puhelimen hiljennettyä. 
"Hiljennän puhelimeni ja nostan katseeni. Sadoittain silmäpareja tarkastelee minua hämmentynein ilmein. Kiitos ja anteeksi, rauhallista lentomatkaa."
Lissabonissa kentälle oli saapunut vastaan toinen suomalainen fyssari-vaihtari Mira, hän harjoitteluvaihdossa täällä Lahden AMK:n kautta. Mira saapui Lissaboniin jo viime viikolla ja tehnyt tuttavuutta kaupunkiin. Jaamme ensimmäisen harjoittelupaikan hänen kanssaan. Ensimmäinen harjoittelumme alkaa maanantaina, sitä innolla odottaen.

Matkustimme Miran kanssa kentältä metrolla keskustaan. Jouduimme vaihtamaan metroa kerran puolivälissä ja olin aivan eksyksissä, onneksi joku tiesi mihin mennä. Hypättiin pois Baixa/Chiado asemalla ja tästä otettiin suunta kohti majoituspaikkaani. Soitin majoituspaikan ulko-ovelta paikan omistajalle jotta pääsisin sisään ja saisin avaimeni. Yllättäin ei ollut herra paikalla, no worries ei muuta kun summereita soittelemaan. Kämppikset avasivat hämmästyneinä asunnon oven kun rymistelin sisään laukkujeni kera. Asunto värikäs, suuri ja selvästi jo opiskelijaelämää nähnyt. Löysin lopulta kämppistyttöjen avustuksella oman huoneeni, laukut huoneeseen ja kevensin vaatetusta. Nälkä ja jano jylläsivät, lähdettiin Miran kanssa etsimään kauppaa mistä pientä yöpurtavaa sekä aamupalaa. Lopulta löytyi avoin kauppa - koriin pähkinöitä, vettä, mehua, sokerijoghurttia ja hedelmiä. 

Tavarat purettuna

Aamulla aikainen herätys ja suuntana Escola Superior De Saude Do Alcoitaolle, eli yhteistyökoulullemme tekemään paperityöt vaihtoomme liittyen. Tapaamme koululla kansainvälisyyskordinaattorin ja kuuleman mukaan hän vie meidät myös ensimmäiseen työharjoittelupaikkaan. 



Tästä tulee muuten huikea reissu,
  Kent

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Stay tuned