Työharjoittelua ja muuta mukavaa

Heippa vaan! Eilen tulikin jo kaksi viikkoa täyteen Lissabonissa. Nopeasti se aika vierähtää kun on paljon tekemistä ja uuden kokemista. Torstai-iltaa vietetään ja työharjotteluviikko näyttäisi olevan takanapäin. Pidennetty viikonloppu edessä ja reissu pohjoiseen Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon tiedossa.

Paljon erilaista tekemistä mahtui tähänkin viikkoon, arkisesta työharjoittelusta uskomattomiin auringonlaskuihin sekä uusien ystävien kanssa vietettyihin ikumuistoisiin hetkiin. Maanantai meni normaalisti työharjoittelussa iltavuorossa. Oppimista tapahtuu jatkuvasti ja aiemmin opittuja asioita palautuu mieleen hyvinkin tehokkaasti. Vielä on tietynlainen jää rikkomatta ja tekeminen tuntuu ajoittain jäiseltä ja epävarmalta. Päivä päivältä otteet varmemmat ja hommat luistaa paremmin, kyllä tästä vielä hyvä kakku tulloo. 

Tiistaiksi olikin suunniteltu aamuvuoro ja iltapäiväksi sekä illaksi polvileikkausten seuraamista sairaalalla. Todella pitkään päivään varauduimme, mutta kuinkas kävikään... Kömmin ylös sängystä lukuisten torkutusten päätteeksi ja rähmäsin silmin tallustelin auringonpaisteessa lähimmälle metroasemalle. Aseman jykevät portit kahlittuna kiinni - mitä täällä tapahtuu! Millä pääsen harjoitteluun, otanko taksin vai apostolin kyydin. Bussilinjoista tai -aikatauluista ei ole minkäänlaista hajua. Ikääntynyt kahvilanpitäjä pesee ikkunoitaan, keskeytän hänen aamutoimet ja kysyn tietääkö hän aseman suljettujen porttien tarinan. "Protest, protest. Metro closed today, maybe morning maybe whole day." 

Soitan pommiin nukkuneelle Miralle ja kysyn mitä tehdään. Soitetaan harkkaohjaajalle ja aamupäivän työt päätetään perua. Menemme suoraan leikkauksiin iltapäivästä, toisinsanoen aamupäivä turistina tutustuen uusiin kaupunginosiin. Päätämme aloittaa päivän turisteina läheisestä leipomosta, suolaista Miralle ja makeaa mulle.

Aamuherkuttelut

Herkutteluhetken jälkeen hyppäämme bussiin jonka määränpää tuntematon. Linja kulki keskusta-alueen läpi ja yllättäin olemmekin moottoritiellä, missä lienee seuraava pysäkki. Bussi kaartaa moottoritieltä kohti suurta metsäaluetta. Ajamme sotilasalueen ohitse, ajamme vankilan ja vankikoulun ohitse. Olemme selvästi kaupunkialueen ulkopuolella. Päätämme jäädä bussista ja metsästää bussin jolla pääsemme takaisin sivistykseen. Asuinalue ympärillämme selvästi halvempaa ja rähjäisempää. Matalia rähjäisiä taloja vieri vierin. Kissa ja koira pyörii jaloissa, naapuritalon isäntä ehostaa vihannesmaataan, bussiaikatauluista emme saa mitään selkoa. 

Iltapäivästä suuntasimme yhdessä kahden paikallisen fyssariharjoittelijan kanssa taksilla sairaalalle. Edessä kolme esitiedoilta samantyyppistä ei-akuuttia polven tähystysleikkausta, kierukkaa ja eturistisidettä. Vaatteiden vaihto asiallisempaan vaatetukseen ja ytimekäs perehdytys leikkaussalin tapoihin ja sääntöihin. Harjoittelupaikasta entuudestaan tuttu leikkaava lääkäri valmistautuu leikkaussalissa potilaan polvileikkaukseen. Polveen oli hädin tuskin leikattu ensimmäistä reikää, kun heikko olo yllätti. Tukeuduin ohjaavaan fyssariin ja poistuin salista. Taisi täysin uusi ympäristö ja maski naamalla tehdä kepposet... Ei veri, ei avohaavat tai -murtumat ole koskaan hetkauttaneet ja nyt käy näin...TOU! Lasi vettä ja pari keksiä nassuun taukohuoneesta, maski naamalle ja takaisin saliin.

Ensimmäinen leikkaus sujui suurimmaksi osaksi hämmästellessä ja perushuttuihin tutustuessa. Leikkaussalissa oli läsnä parhaimmillaan 13 henkeä. Härski huumori lensi kahden leikkaavan lääkärin toimesta läpi kaikkien leikkausten. Lääkärit selostivat englanniksi leikkausten kulkua pienimpiä yksityiskohtia myöden, todella opettava tilaisuus. Kaikki leikkaukset sujuivat ongelmitta ja kaikki saatiin korjattua kuten suunniteltu. Viimeinen polvipotilas oli oma kuntoutusasiakkaani jonka kanssa olen toiminut jo harjoittelun aikana. Alussa itselle iskenyt huonovointisuus ei jatkunut enään illan aikana. Poistuimme viimeisestä leikkauksesta iltakymmenen tienoilla uupuneina ja jalat väsyneinä. Bussit eivät enään tuohon aikaan kulkeneet niillä tienoilla ja metroasemalle ikuisuuden pituinen matka. Joten tien varteen seisomaan, käsi pystyyn ja taksi alle.

Kotiin uupuneena kömpiessäni kävi espanjalaisilta ystäviltä kutsu huikein maisemin varusteltuun kattohuoneistossa sijaitsevaan baariin. Siellä tapasimme aikaisemmin tavatut vaihtarit italiasta ja ausseista. Ilta sujui mukavasti toistemme kulttuureista ja Lissabon-kokemuksista keskustellessa.

Keskiviikkona ei harjoittelua ja suuntasimme koululle yhdessä muiden ERASMUS fyssari-vaihtareiden kanssa. Koulu sijaitsee Alcoitaon sairaaa-alueella ja tarkoituksena oli tutustua kuntoutuskeskuksen toimintaan. Erasmuslaisten fyssareiden lisäksi paikalle oli saapunut myös tanskalainen opintomatkalla oleva fyssariluokka. Tanskalaiset olivat viikon opintomatkalla Lissabonissa, olivat käyneet tutustumassa muun muassa olympia- ja huippu-urheilijoiden harjoittelukeskukseen. Täten mekin esitimme koordinaattorillemme pyynnön päästä keskukseen vierailulle ja kappas hän lupasikin moisen meille vielä kevään aikana. 

Alcoitao Medical Rehabilitation Centre

Alcoitaon valtavassa kuntoutuskeskuksessa osallistuimme erilaisiin luentoihin keskuksen toiminnasta ja eri toimialueiden sisällöstä. Keskuksessa toiminta-, puhe ja fysioterapian lisäksi suuret vuodeosastot kuntoutujille, erikseen niin lapsille kuin aikuisille. Pääsimme tutustumaan myös keskuksen suureen kuntosaliksi kutsuttuun kuntoutustilaan. Sali sisälsi kaiken mahdollisen mitä kuntoutuminen voi vaatia, muun muassa huipputeknologisen kävelyrobotin.

Laitosruokaa parhaimmillaan?

Kuntoutuskeskuksen jälkeen suuntasimme vaikuttavan kokoisella ryhmällä koululle. Aluksi keskustelimme eri maiden eroavaisuuksista fyssarikoulutuksessa, niiden haasteista, vahvuuksista kuin kummajaisuuksista. Koululla tanskalaisten opettaja järjesti meille neljätuntisen workshopin eli työpajan. Paikalla olivat me Erasmuslaiset, tanskalaiset sekä ESSA-koulun varttunein fyssariryhmä. Opettaja valmentaa ja kuntouttaa työkseen urheilijoita. Halusi meidän lähestyvän entistä tarkemmin etenkin urheilijoilla käytettyä 7 liikkeen sarjasta koostuvaa Functional Movement Screen testipatteristoa. 

Työskentelimme pienissä sekaryhmissä koko iltapäivän. Suoritimme ryhmissä screenauksen, havainnoimme ja tutkimme löytämämme ongelmakohdat. Työpaja oli oppimisen näkökulmasta hyvinkin tehokas. Jokainen ryhmäläinen jakoi omaa osaamistaan ja sai sitä vuorostaan takaisin muilta ympärillä olleilta. Itse sain FMS:tä yhteispisteet 15, maksimipisteiden ollessa 21. Keskiarvo 15,7 (Schneider 2011.)

In-line lunge, pisteet 3/3

" It is not what we don´t know that defeats us. It is what we know that isn´t so. "

  

FMS-Workshoppausta

FMS eli Functional Movement Screen on Gray Cook nimisen fysioterapeutin kehittämä seitsemän liikkeen sarja. FMS:n avulla kyetään selvittämään nopeasti ja tehokkaasti perusliikekaavojen ongelmakohdat rajoituksineen ja epäsymmetrioineen. Sen avulla voimme yksinkertaisesti ja käytännöllisesti seurata harjoittelun edistymistä. Treenaatko ohjeistettua harjoitusta varmasti juuri sinulle yksilönä sopivalla tavalla?

Et kykene suorittamaan liikettä oikeita lihaksia ja liikekaavoja hyödyntäen  >   kompensoit liikettä eri lihasten ja liikekaavojen avulla  >  epäoptimaalinen liike jatkuu  >  alentunut suorituskyky sekä kivut/vaivat/loukkaantuminen

Tutkimukset osoittavat liikumisen rajoitusten ja puolierojen havaitsemattajättämisen kasvattavan loukkaantumisriskiä 3,5 kertaiseksi. FMS on käytössä muun muassa NFL:ssä, NHL:ssä, USAn armeijan erikoisjoukoissa, ammatilaisjoukkueiden voimaharjoitteluohjelmien tukena sekä fyysisiin töihin liittyvän rekrytoinnin yhteydessä.

Ellei kaikille fyssariopiskelijoille tuttu:

- Functional Movement

- PubMed tutkimus

Sorvin äärellä työstämässä screenausta

Päivä olisi jatkunut tanskalaisten kanssa vielä yhteisellä illallisella ja iltariennoilla, mutta fiksut vaihtarit lähdimme junalla takaisin Lissabonin ytimeen. Ennen junamatkaa kodin suuntaan pistäydyimme vielä rannalla tarkastamassa surffailijoiden aallot, unohtamatta tietenkään auringonlaskua. 

Vaikka Estorillista palasinkin ajoissa kotiin, eihän sitä oman residenssini illalliskutsuja voinut jättää välistä. Residenssin pitäjä halusi kerätä asukit kaikki yhteen iltaa istumaan ja viettämään. Mukavaa keskustelua ja hyvää ruokaa jälleen. Samassa tilassa oli illallistamassa myös paikallisen yliopiston opiskelijoita, ilmeisesti jonkinlainen kastetilaisuus uusille opiskelijoille. Meno ainakin sen mukainen, ota siitä sitten selvää. Loistokas ilta päätettiin ylelliseen ja hiekkarannan omaiseen Urban Beach -klubiin.

Urban

Huomenna kukonlaulun aikaan lähtee reilun 100 hengen vaihtariporukka linja-autoilla Portoon. Kuulumiset reissusta ensi viikolla.

  Até logo,

    Kent

Harjoittelua ja vapaa-aikaa

Boa tarde ja jälleen kuulumisia Lissabonista. Arki alkanut täällä mallikkaasti ja kiirettä pitää yhä. Paikalliset todella lämminsydämisiä ja auttavaisia. Ennen saapumistani elin käsityksessä, että paikalliset etenkin ikäimmeiset eivät hallitsisi lontoota. Positiivisena yllätyksenä kaikki haluavat osata englantia täällä ainakin jonkin verran. Kovasti pahoittelevat heikkoa kielitaitoaan, vaikka puhuvat sitä sujuvasti ja ymmärrettävästi.

Aamupäivät menee kotosalla tai kaupungilla. Työpäivät alkavat 13:30 ja kestävät vaihdellen neljästä tunnista kuuteen tuntiin. Kotiin päästyä illallisen laittamista ja iltarientoja uusien ystävien kanssa. Eipä ole vielä kerennyt tylsistymään, tekemistä ja näkemistä riittää. Kaikki asiat järjestyksessä ja paikallisen pankkitilinkin kävin avaamassa ilmaiseksi, onnistuu paikallisella pankkikortilla nyt käteisnostot ilmaiseksi ja ei tarvitse kantaa suomalaista pankkikorttia mukana.

Portugalilainen aikataulujen täsmällisyys on tullut huomattua usesti. Jos illallisen on sovittu alkavan esimerkiksi kello 20, voi olla varma että se ei tule tapahtumaan ennen kello 21. Aikatauluissa juostaan jatkuvasti tunnista puoleentoista myöhässä. Paikalliset tiedostavat asian ja muistuttavatkin siitä jatkuvasti kun aikatauluja sovitaan tai varmistetaan. Jo viikon jälkeen olemme oppineet, että on aivan turha saapua ajoissa paikalle ellet todella halua menettää hermojasi odotellessasi muiden saapuvan.

Paljon on tullut kierreltyä kaupunkia ja paljon on vielä näkemättä sekä kokematta. Kaupunki tulee tutuksi pala palalta ja metrolla kulkeminenkin sujuu paikkaan kuin paikkaan sutjakkaasti. Ajoittain vaikeuksia astua varmasti oikeaan suuntaan menevään maanalaiseen kiitäjään, mutta suuremmilta seikkailuilta toistaiseksi vältytty. Hyötyliikunnan puutteesta täällä ei voi puhua! Päivittäin tulee käveltyä parisen tuntia karkeasti, mäkiä ylös ja alas... Olen viikon verran seurannut askelmääriä, on muuten huikeita lukemia. Keskiarvo päivittäiselle askelmäärälle hipoo 10 000askelta. Suomessa tottunut liikkumaan pyörällä pääosin, nyt apostolinkyytiin siirryttyä on kyllä takamus ja pohkeet saaneet ankaralla kädellä tuntea rasituksen. 

Sää päivästä toiseen hyvin keväinen. Lämpötila 10-16 astetta ja aurinko lämmittää hyvin mukavasti. Inhottava tuuli ja ajoittainen hyvinkin voimakas puuskatuuli pakottaa käyttämään vielä takkia päivisin. Illat viileämpiä, mutta Suomen kevätiltoihin verrattuna mukavan lämpimiä.

Miran kanssa Commerce Squaren reunamilla nautiskelemassa säästä

Viime viikonloppuna päätettiin extempore lähteä seikkailemaan ratikoilla ympäri kaupungin. Aivan hoomoilasina pörräiltiin pysäkillä ja tutkiskeltiin aikatauluja ja reittejä kun yhtäkkiä varmasti lähemmäksi 90-vuotias Herrasmies tuli luoksemme. Lontoota ei hän taitanut, mutta todella kovasti yritti kertoa meille portugaliksi reiteistä ja pysäkeistä. Yllättävän hyvin ymmärsimme häntä vaikka sopersi pelkkää portugalia. Ilahtui selvästi itsekin kun sai auttaa meitä. Muito obrigado, kiitimme häntä kovasti. 

Päädyttiin lopulta lähtemään Miran kanssa puolikkaalle päiväretkelle Belemiin. Hypättiin ratikkaan keskustassa ja vajaa puolituntia köröteltiin Belémiin. Kaikkea ei keretty näkemään, joten uusintakäynnille lähettävä vielä piakkoin. Muun muassa tunnettu Belémin torni jäi näkemättä. Räpsittiin lukuisia kuvia muun muassa sykähdyttävästä auringonlaskusta sekä kierreltiin ympäriinsä. 

Belémin auringonlasku

Maanantaina olikin sitten ensimmäisen työharjoittelupäivän vuoro. Herätyskello soi varmuuden vuoksi poikkeuksellisesti hyvin ajoissa, lukuisin toistuvin herätyksin jotta varmasti heräisin. Matka kotoa harjoittelupaikkaan ei sujunut aivan mutkitta. Varasimme rutkasti aikaa metromatkoihin ja kävelyyn, silti myöhästyimme tyylikkäästi muutaman minuutin, lähes portugalilaiseen tapaan.

Tapasimme tulevan harjoittelun ohjaavan fysioterapeuttimme klinikan vastaanotossa. Ensimmäiseen päivään kuului tutustuminen klinikkaan ja esittäytyminen klinikan hoitsuille, fyssareille ja muulle henkilökunnalle. Ensimmäinen ja toinen päivä sujui klinikalla lähinnä fysioterapeuttien työtä seuratessa, sekä täkäläisten fysioterapiakäytäntöjen omaksumisessa. 

Fysioperäteipit työskentelevät vuoroissa aamusta iltaan. Asiakkaita valuu sisään jatkuvaan tahtiin ja hälinä suuressa fysioterapiasalissa on valtaisa. Asiakkaita tulee ja menee, sekä harjoittelee ja makaa hoitopöydillä hoidettavana. Kaikki ft-asiakkaat käyvät klinikalla terapiassa pääosin päivittäin, maanantaista perjantaihin. Intensiivistä eikö vain? Niinkuin aikaisemmin kerrottu, terapeuteilla useita asiakkaita samanaikaisesti. Asiakkaat ja heitä kuntouttavat ja hoitavat terapeutit ovat näin ulkopuolisen silmin lähes ystäviä keskenään. Asiakkaat ovat toisilleen myös hyvin läheisiä eivätkä vierasta tulla häiritsemään toisen terapiahetkeä vitsituokiolla tai vetämällä varpaista. Näin meillä suomessakin, tai sitten ei?

Innokkaana työvaatetuksessa

Alkuviikosta ennen työharjoittelupäiväni alkamista päätin lähteä yksikseni kiertelemään kaupunkia ja nauttimaan auringosta. Todella kesäinen sää, voiko päivä lähteä enään paremmin käyntiin?

Cais das Colunas

Viikko ensimmäisessä harkkapaikassa sujui mukavasti. Loppuviikosta pääsimme Miran kanssa työskentelemään jo asiakkaiden kanssa ilman ohjaavan fyssarin läsnäoloa. Fysioterapia hyvin pitkälle hands-on meininkiä ja juuri manuaalista terapiaa. Fysioterapian lisäksi asiakkaat tekevät salilla annettuja harjoitteita itsenäisesti ennen terapian alkua tai sen päätyttyä. Asiakkaat pääosin nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä. Alaraajaongelmat selvästi klinikan tyypillisimmät tilanteet, postoperatiivista fysioterapiaa.

Kielimuuria asiakkaiden kanssa ei kummemmin ole. Kaikki Miran kanssa tähän mennessä saamamme asiakkaat ovat taitaneet enklannin ja terapiat onnistuneet siltä osin mallikkaasti. 

Fysioterapiasali

"Hoitohuoneet"

Kuntosalilaitteita, palloja, mattoja, putkirullia, keiloja, trampoliinia...

Fysioterapia vaihto-opiskelijat saimme kutsun yhteistyökoulumme ohjaavaltaopettajalta kutsun koulun fysioterapeuttien illalliselle Espaco Academico yökerhoon keskiviikkona. Saavuimme Miran kanssa paikalle tarkoituksella alkuperäisestä aikataulussa myöhässä. Osoittautui jälleen kerran oikeaksi päätökseksi, paikalla eri vuosikurssin opiskelijoita muutamia ja tunnelma selvästi odottava. Meidät otettiin lämpimästi vastaan illan järjestäneen opiskelijan puolesta ja saimmekin samantien jo kutsun 3. vuosikurssin pöytäkuntaan. Illan aikana syötiin massut täyteen ja seurusteltiin pöytäkunnissa. Paljon kyseltiin Suomesta ja koulutuksesta siellä. Kertoivat kertauksenomaisesti Portugalista, Lissabonista sekä vuorostaan heidän koulutuksestaan.

Jälleen kerran sai huomata portugalilaisten avoimuuden ja ystävällisyyden. Opetimme suomalaisia sanoja ja lauseita paikallisille ja vuorostaan he opettivat meille lauluja sun muuta huisia. Ilta jatkui tanssilattialla yökerhon avautuessa ulkopuolisille, portugalilaiseen tapaan auringonnousuun saakka. 

Lauleskelevat näemmä koulun omaa laulua

Torstaina työvuoron jälkeen olikin sitten vuorossa Buddy dinner. Vaihto-opiskelijat kerääntyivät paikalliseen yökerho Espaco Academicoon illallistamaan ja viettämään iltaa heidän paikallisten Buddyen kanssa. Buddyt ovat paikallisia opiskelijoita ja usein samaa koulua käyviä kun vaihto-opiskelija. Heidän tarkoituksenaan varsinkin alussa toimia vaihto-opiskelijan ensimmäisenä ystävänä kohteessa, avustaa ja tukea arjessa sekä varmistaa vaihdon mutkattoman sujumisen. 

Istuin illan samassa pöydässä oman Buddyni Sofian, muiden paikallisen Erasmus järjestöhaaran jäsenten sekä belgialaisten rakennusinsinööriopiskelijoiden kanssa. Osallistujia illassa oli useampi sata. Iltaan kuului omaan buddyyn parempaa tutustumista sekä yhteisiä ohjelmanumeroita illallistamisen yhteydessä. Ilmapiiri läpi illan hyvin rento sekä kansainvälinen, uusien ystävyysuhteiden muodostamista sekä vieraiden kielten sanojen opettelua.

ESN Buddy dinner

Tunnelma katossa

Lauantaina lähdimme heti aamusta junalla Erasmus Lisboan järjestämään päiväreissuun Sintraan. Varmasti loistava päivä Sintrassa edessä. Sintran kaupunki on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja sijaitsee 25km Lissabonista Sintravuoren rinteellä. Sintrassa sijaitsee kaksi palatsia, Maurien palatsi rakennettu 700-luvulla ja Penan palatsi 1800-luvulla. 

Rossion juna-asemalla törmäsimme sattumalta suomalaiseen vaihtariin Juusoon. Juuso liittyi mun, Miran ja hollantilaisten tyttöjen joukkoon. Matka kohti Sintraa alkakoon, juna täynnä vaihtareita. Juna kulki läpi useiden kaupunkien ja slummien. Karut on oltavat syrjäseudulla.

Kävelimme vuorenrinnettä ylös vievää kapeaa kiemurtelevaa tietä pitkin puolitoista tuntia. Kilometrejä kertyi muutama, mutta hikipisaroita ja kirosanoja jo sitten muutama enemmän. Askelmittari näytti päivän päätteeksi askelmääräksi 20 000, tuplasti siis hyvin aktiivisen ihmisen päivittäinen askelmäärä.

"Gastronomic surprise"

Sintra, The Palace of Pena

Huipulla tuulee, tytöillä tais olla paniikki

Penan palatsin lisäksi kävimme Quinta da Regaleira palatsialueella. Alue oli suuri ja monimuotoinen, koostui romanttisesta palatsista ja kappelista, sekä puistoista joissa järviä, luolia, kaivoja, suihkulähteitä, vesiputouksia yms. Luolat syvällä kalliossa tuntuivat loputtomilta. Luolissa virtasi vesi ja kalliohalkeamista vettä ropisi niskaan. Pilkkopimeissä luolissa virtaavan veden mukana uiskenteli sorsia, ei aivan ensimmäisenä olisi tullut mieleen sorsan tulevan vastaan luolassa.

Lake of The Waterfall

Initiatic Well, uudelleensyntymisen ja itsensä löytämisen kuilu

Nikkie, Juuso, Marije, Minä ja Mira

Huomenna alkaapi toinen harkkaviikko. Asiakkaita, oppeja sekä kokemuksia lisää, niitä kaivataan. Maanantai, keskiviikko sekä torstai normaaleja harkkapäiviä. Tiistaina päästään seuraamaan ensimmäistä polvileikkausta. Tiistaina jää harkka välistä ja mennään muiden fyssarivaihtareiden kanssa koululle tutustumaan toisiimme sekä ilmeisesti kouluun ja opiskelijoihin. 

Perjantain pyysin vapaaksi harkasta, jotta pääsen lähtemään pitkäksi viikonlopuksi pohjois-Portugaliin portviinistä tunnettuun Portoon. Portossa kulttuuria ja maisemia muiden vaihtareiden kanssa. 

Chau,
  Kent

Tutustumista ympäristöön ja kulttuuriin

Torstaiaamu, ensimmäinen aamu Lissabonissa lähti käyntiin hyvin kevyellä aamupalalla. Keskiviikkoyönä hämärästä sekä ahtaasta kadunkulmasta löydetystä kaupasta tarttui mukaan ainoastaan nimittäin hedelmiä, joghurttia, maitoa ja pähkinöitä. Aamutoimien jälkeen hyppäsin majapaikastani kadulle ja jäin odottamaan Miraa. Olimme sopineet treffit kadulle ja siitä tarkoituksena suunnata Cais do Sodren juna-asemalle. Kävelymatkaa rantaa pitkin varttitunti. Aurinko paistoi hyvin lämpimästi jo aamusta, hiki valui ja reippaat askeleet toivat vihdoin asemalle. 

Monte Estoril

Asemalla lippuautomaatista liput kouraan ja mars laiturilla odottavaan junaan. Junamatka sujui lepposasti ja matka Estoriliin kesti vain puolisen tuntia. Keskustellessamme Miran kanssa emme huomanneet riittävän ajoissa olevamme jo määränpäässämme. Juna seisoi vielä paikallaan, mutta ovia emme saaneet enään auki. Kuinkakohan pitkällä mahtoi olla seuraava asema, kilometrin vaiko useamman kilometrin päässä? Seuraava asema oli onneksemme vain parin minuutin päässä Estorilin asemalta. Jäimme pois Monte Estorilin asemalla ja lähdimme käppäilemään rantaa pitkin takaisin tulosuuntaan. Paikallisen koordinaattorimme Joãon kanssa olimme aikaisemmin sähköpostitse sopineet, että hän noutaa meidät asemalta kello 10. Etsimme hollantilaiset fyssaritytöt asemalta ja Joãon saapuessa hyppäsimme porukalla hänen kyytiinsä ja jatkoimme autolla matkaa yhteistyökoulullemme. 

Estoril 

Koululla saimme henkilötunnistekortit ja tervetuliaiskassit joissa sekalaista tavaraa, Lissabon-kartasta t-paitaan ja sim-korttiin. Kuukauden ilmaisia sim-kortteja puhelimeen satelee joka paikasta. Eri yritykset jakavat näitä ympäriinsä opiskelijoille. Säästöä tämäkin, nyt omistamillani sim-korteilla pärjäisin täällä ilman minkäänlaisia kuluja lähes puolivuotta. Portugalissa tapana kantaa mukana useampaa eri puhelinta, sillä puhelut ja viestit ovat ilmaisia saman yrityksen liittymän kesken ja liittymiä löytyy kolmelta yritykseltä. Sovitimme koulun vaatevarastolla sihteerin kanssa tulevien työharjoitteluiden vaatetusta. Tytöillä työvaatteet enemmän tyyliä hoitsu. Itsellä työvaatteina siistit tummansiniset housut, valkoinen pikeepaita ja musta neule.

Fyssariluokka

Hallinnollisten asioiden jälkeen tapasimme yhteistyökoulumme ESSA:n ohjaavanopettajanmme Antónion. Kävimme hänen kanssaan keskustelut toiveistamme ja tavoitteistamme tulevilta kuukausilta. Pieni paine ja kuumotus heti alkuun, luulot pois :D Ei vaan, selkeytti kummasti ajatuksia ja odotuksia lähitulevaisuudesta. Hän tutustutti meidät heidän kouluunsa sekä kertoi fysioterapiakoulutuksesta heillä, sekä yleisesti Portugalissa. ESSA on maan ensimmäinen ja arvostetuin koulu jossa opetetaan fysioterapiaa. Koulun yleiset tilat melko kolkot, ruokala muistuttaa suurempaa työmaaruokalaa, koulun moderni kirjasto sijaitsee ylimmässä kerroksessa huikein maisemin ikkunoista, fysioterapialuokat simppelit ja tilavat. Koulun ruokalasta lounaslipulla mahantäytettä, hevosenlihaa riisillä ja ranskalaisilla. Ateriaan kuului limu ja perunamuhennoskeitto, NAM. 

Lounas koululla

Iltapäivästä suuntasimme Antónion kyydillä koululta kohti harjoittelupaikkojamme. Miran kanssa ensimmäinen harjoittelupaikkamme on GIGA, vakuutusyhtiön yksityinen klinikka. Ohjaava fysioterapeuttimme siellä lyhyt ja nuori miesfyssari. Klinikalla lääkäreitä, sairaanhoitajia, kirurgeja sekä 6 fyssaria. Pääasiallinen toimintaympäristömme on suuri kunto-/kuntoutussali sekä sen reunalla olevat "hoitokopit". Hoitokopit erotettuna suuresta salista verhoilla. Klinikan fyssareilla asiakastavoite 4kpl tunnissa, ja tämä tahti tulee olemaan meilläkin 6 viikon päästä työharjoittelun lopussa. Fyssareilla saattaa olla useita asiakkaita samaan aikaan hoitokopeissa ja salissa. Harjoittelun aikana pääsemme myös seuraamaan pienempiä ja suurempia leikkauksia, olkapääleikkauksista amputaatioihin. Asiakkaita vilisi klinikalla valtavasti, jatkuva tasainen melu tekee työnteosta ja keskittymisestä varmasti helppoa ja mieluisaa. Temme pääasiassa työvuoroa 14:00-19:00/20:00. Saamme harjoittelusta arvosanan sekä ohjaavalta fysioterapeutilta, että yhteistyökoulumme opettajalta. Harjoittelupaikasta lisää myöhemmin kun olemme päässeet alkuun. 

Ensimmäisen harjoittelun jälkeen vaihdamme hollantilaisten tyttöjen kanssa klinikoita. He siirtyvät GIGAan ja me siirrymme Miran kanssa heidän paikkaansa. Toinen klinikka on nimeltään Clini7, sekin yksityinen klinikka. Tämä harjoittelupaikka huomattavasti pienempi kuin ensimmäinen. Yhden suuremman "kuntosali"-huoneen lisäksi klinikalla hoitohuoneita 5 kappaletta. Fyssareita 4 kappaletta omistaja mukaan lukien, ja ellen suuresti erehtynyt niin vastaanotossa toimii tummaverinen sihteeri. Ilmapiiri työntekijöiden keskeen hyvin rento ja huumoria viljellään hyvin avoimesti. Teemme Miran kanssa eri vuoroa, toinen tekee aamua (09:00-15:00) ja toinen iltaa (13:00-19:00). Kuten ensimmäisessä harjoittelussa saamme arvosanat tekemisestämme ohjaavalta fyssarilta sekä opettajalta. Harjoittelun päätteeksi suoritamme näyttökokeen asiakkaalle, joka arvioidaan koulun yleisesti käyttämällä asteikolla. Ohjaavan fysioterapeutin mukaan hän pyrkii antamaan meille myös asiakkaita jotka eivät puhu lainkaan englantia, elekieli ja Portugali siis haltuun.

Harjoittelupaikkojen sijainnin näätte blogin pohjalta kartasta.

Colombo

Perjantaina suuntasimme Miran sekä hollantilaistyttöjen Nikkien ja Marijen kanssa Colombo kauppakeskukseen, Pyreneiden niemimaan suurimpaan. Colombo sijaitsi jo huomattavasti kauemapana keskustasta. Metrojen käyttö jo parissa päivässä tullut helpoksi ja käteväksi tavaksi liikkua ympäri kaupunkia ristiin rastiin. Ei varmasti tullut yllätyksenä, mutta 420 myymälän ja 60 ravintolan kauppakeskus sai jokaisen meistä hulluksi. Kerkesimme iltapäivän aikana koluamaan kauppakeskuksesta vain murto-osan, veikkaisin muutamaa reissua lisää kyseiseen kompleksiin. 

Kotiaukio

Miradouro

Illalla suuntasimme samalla porukalla Erasmuksen ESN Officelle hankkimaan opiskelijakortit ja varaamaan matkan Sintraan, UNESCOn yhteen maailmanperintökohteeseen. ESN Officella tapasin vihdoin myös oman ESN Buddyni, Sofian. Ennen reissuun lähtöä "tilasin" itselleni Erasmuksen nettisivuilta itselleni paikallisen Buddyn. Buddy on tukena ja apuna tarvittaessa, sekä auttaa ulkomaalaisia opiskelijoita asettumaan kaupunkiin. Todella hyödyllinen ja kaikin puolin loistokas tapa saada vaihto-opiskelijat asettumaan uuteen ympäristöön nopeasti ja ongelmitta.

Officelta pyysin Sofiaa lähtemään mukaamme syömään illallista ulos ja kappas lopulta meitä lähtikin yhteensä 9. Maycon, yksi mukaan lähteneistä buddyistä vei meidät Hamburgarian do Bairro -ravintolaan syömään kaupungin parhaita purilaisia. Suussa sulavat ranskalaiset dipillä ja vatsan täyttävä, sekä sielua hemmotteleva hampurilainen suurella pihvillä. Portugalilaiseen tapaan syöminen ja keskustelu pöydässä kesti tovin. Illallistamisen jälkeen brassiverinen Maycon lähti näyttämään meille kaupunginosa Bairro Alton parhaita baareja ja katuja, jotka eivät hiljene ennen aamua. Kadut ovat illasta toiseen, erityisesti viikonloppuisin aivan täynnä populaa. Kaduilla kulkeminen ahdasta ja vaikeaa. Puistot pursuavat nuoria siellä täällä, pienet kapakat ja baarit niin ahtaita että baarit käytännössä jatkuvat pitkälle ulos. Lukuisista varoituksista ja muistutuksista rikollisuudesta ja varkaista huolimatta, ei ole kaduilla vielä tullut turvattomuuden tunnetta. Mutta hereillä oltava jatkuvasti, ahtaat ja vilkkaat kadut otollisia paikkoja taskuvarkaille. Vilkkuvien aurinkolasien kaupustelijoita sekä diilereitä roikkuu hihoissa aamusta yöhön. 

Vasemmalta: ESN Buddy Sofia, Maycon, Marije, Nikkie, Maria, Inés, Mira

It is what it is

Perjantai-ilta jatkui Jardim de Sao Pedro de Alcantra näköalatasanteella eli miradourolla satojen muiden opiskelijoiden ja nuorten kanssa. Perjantaina alkuillasta hankitulla opiskelijakortilla pystyi lunastamaan ilmaiseksi loputtoman määrän alkoholia(sangriaa&olutta) Erasmuksen pisteeltä näköalatasanteen puistossa. Puistossa törmäsimme myös sattumalta 7 tomaatin väriseen suomalaiseen vaihtariopiskelija porukkaan. Oli pojat ollu surffaamassa päivän ja suomalaiseen tapaan polttaneet itsensä. Eivät kuulemma olleet nähneet toisiaan ennen Lissaboniin tuloa, mutta jollakin tavalla vaan törmänneet toisiinsa koulujen käytävillä. Miradourolta yömme jatkui Lust-yökerhossa Commerce Squaren laitamilla. Uusien ystävien kanssa tanssilattialle ja kättä ilmaan.

Ei hinnalla pilattu nämäkään

Tänään lauantaina edessä PubCrawl muiden vaihtareiden kanssa ja lisää kaupungin antimiin tutustumista. Sunnuntaina pyhtiän lepopäiväni, keskityn koulutehtäviin ja valmistaudun alkavaan työharjoitteluun.

Hyvää ystävänpäivää,

Kent

Perillä ollaan

Huh ja vihdoin määränpäässä!

Matkalaukun pakkaaminen ei tälläkään kertaa ollut täysin mutkatonta... Valitsin vaatteet ja mukaan pakattavat tavarat hyvin kevyesti, enkä pakannut mitään ylimääräistä. Laukku kiinni ja vaa'an päälle, 26 kiloa BOOM! Mistä karsia kun mitään painavaa tai ylimääräistä laukussa? Laukku vaihtoon ja pienempi laukku tilalle, muutamat kengät käsimatkatavaroihin ja kappas, 23.5kg. Tällä mennään ja katsotaan mitä virkailijat kentällä tuumaavat. Käsimatkatavaroiden ahtaaminen ja punnitus ei sekään niin yksinkertaista. Järjestelmäkamera plus pari objektiivia, läppäri, parit kengät ja läjä pientä sälää. Yhteensä 14kg ja reppu ei mene kiinni! Kameratarvikkeet kameralaukkuun ja reppuun muut, kilot paukkuu reilusti. Harvemminhan käsimatkatavaroita innostuvat punnitsemaan kentällä. Kappas vaan, tällä kertaa punnitsivat... muilla tiskeillä paitsi sattumalta minun tiskilläni. Luojan kiitos!

Vasta maanantaina pakatessani tajusin, että todella olen lähdössä jonnekkin reissuun pidemmäksi aikaa. Pieni kutkutus ja jännityksen esiaste astui kehiin vasta tiistaipäivänä. Viimeiset viikot ja päivät valui ohi hetkessä, oli aika nostaa laukku eteisen lattialta ja heittää reppu sekä kameralaukku olalle - I'm coming, get ready Lisbon !

Lentokoneessa jälleen pitkäraajaisen ongelmista nautiskellen, ahtaat penkkirivit ja polvilumpiot suussa. Lennon aikana vimosia koulutöitä raapustellen ja musiikkia kuunnellen, fiilis katossa kaikesta huolimatta. Kesken kaiken, kuulokkeista tuleva musiikki hiljenee ja tajuan kuinka bluetooth-yhteys juuri katkesi. Muiden lentomatkustajien iltapäivän piristykseksi puhelimen spotifystä raikaa Sak Noel - I am the law. Punainen paniikkinappula painettu, yritän jokaista puhelimen näppäintä painamalla saadan puhelimen hiljennettyä. 

"Hiljennän puhelimeni ja nostan katseeni. Sadoittain silmäpareja tarkastelee minua hämmentynein ilmein. Kiitos ja anteeksi, rauhallista lentomatkaa."

Lissabonissa kentälle oli saapunut vastaan toinen suomalainen fyssari-vaihtari Mira, hän harjoitteluvaihdossa täällä Lahden AMK:n kautta. Mira saapui Lissaboniin jo viime viikolla ja tehnyt tuttavuutta kaupunkiin. Jaamme ensimmäisen harjoittelupaikan hänen kanssaan. Ensimmäinen harjoittelumme alkaa maanantaina, sitä innolla odottaen.

Matkustimme Miran kanssa kentältä metrolla keskustaan. Jouduimme vaihtamaan metroa kerran puolivälissä ja olin aivan eksyksissä, onneksi joku tiesi mihin mennä. Hypättiin pois Baixa/Chiado asemalla ja tästä otettiin suunta kohti majoituspaikkaani. Soitin majoituspaikan ulko-ovelta paikan omistajalle jotta pääsisin sisään ja saisin avaimeni. Yllättäin ei ollut herra paikalla, no worries ei muuta kun summereita soittelemaan. Kämppikset avasivat hämmästyneinä asunnon oven kun rymistelin sisään laukkujeni kera. Asunto värikäs, suuri ja selvästi jo opiskelijaelämää nähnyt. Löysin lopulta kämppistyttöjen avustuksella oman huoneeni, laukut huoneeseen ja kevensin vaatetusta. Nälkä ja jano jylläsivät, lähdettiin Miran kanssa etsimään kauppaa mistä pientä yöpurtavaa sekä aamupalaa. Lopulta löytyi avoin kauppa - koriin pähkinöitä, vettä, mehua, sokerijoghurttia ja hedelmiä. 

Tavarat purettuna

Aamulla aikainen herätys ja suuntana Escola Superior De Saude Do Alcoitaolle, eli yhteistyökoulullemme tekemään paperityöt vaihtoomme liittyen. Tapaamme koululla kansainvälisyyskordinaattorin ja kuuleman mukaan hän vie meidät myös ensimmäiseen työharjoittelupaikkaan. 

Tästä tulee muuten huikea reissu,
  Kent