Arki se täälläkin

Elämä täällä mallillaan. Arki rullaa eikä pitkäksi käy aika. Oleskelu täällä sekin jo hyvin arkista, kulttuuri sekä tavat nekin tulleet tutuiksi. Keskustelimme tässä kuluneella viikolla kuinka päivät ja viikot täyttyvät kuin itsestään. Tekemistä on monenlaista ja kummasti se työharjoittelu vaan vie suurimman osan arkipäivistä. Vaikka elämä täällä onkin rentoa ja enemmän kuin mukavaa, sekä pääsee välillä leikkimään turistia, niin ei tämä lomailua missään nimessä ole. 

Kadut ja maamerkit kaupungissa entistä tutumpia. Portugaliksi käydyistä keskusteluista pystyy poimimaan jo mukavasti sanoja sekä ymmärtämään hieman kontekstia. Kaduilla tepastellessa tai julkisia kulkuvälineitä käytettäessä törmää kyllä kaikkeen mahdolliseen ja ei-totuttuun. Kaupungilla nukkuvia ihmisiä makuupusseihin ja pahvilaatikoihin käärityneinä riittää loputtomiin jopa keskellä päivää, metrossa kanssaeläviä "piristäviä" kattiloiden kilisyttäjiä, rahaakerjääviä lapsia ja toispuolenkulkijoita niitäkin liiaksi. Asia joka ulkona liikkuessa eniten häiritsee ovat nuo väistämättömät hihassa roikkuvat "huumediilerit", tavara jota tosin myyvät ei ole kuuleman mukaan kuin placeboa tai muuta roskaa. Poliisit antavat näiden siellä kaupata tavaraa kun tietävät totuuden sen laadusta. Tilanne joka Suomessa täysin toinen on virkavallan ja vartijoiden määrä joka puolella, niin kaduilla kuin kaupoissa.

Viime viikko oli huomattavasti rauhallisempi kuin muut aikaisemmat viikkoni täällä Lissabonissa. Arkipäivät sujuivat työharjottelussa ja vapaa-aika pääasiassa kotosalla työharjoittelun tehtäviä raapustellen omien koulutehtävien lisäksi. Vaikka mitään mullistavaa tekemistä ja meininkiä ei ollutkaan, oli todella mukava vaan olla ja rentoutua tehtävien tekemisen ohella.

Viime viikon perjantaina tuli ESSA koulumme fyssariopettaja vierailemaan klinikalla. Hän oli kiinnostunut kuulemaan kuulumisiamme ja kuinka työntekomme on onnistunut siihen mennessä. Keskustelimme myös fysioterapiakoulutuksen ja terapiamenetelmien eroista Suomen ja Portugalin välillä. Opettaja myös perehtyi tekemiimme potilaselosteisiin sekä arvosteli hieman tekemistämme niiden perusteella. Ensi viikolla opettaja tulee käymään uudelleen ja pitää meille näyttökokeet asiakastilanteissa. Näyttökoe arvioidaan kuten myöskin harjoittelujaksomme molemmilla klinikoilla. Harjoittelun arvosana koostuu 70% ohjaavanfyssarin arvostelusta sekä 30% opettajan arvostelusta. Harjoittelu klinikoilla arvioidaan samaan tapaan kuten paikallistenkin fyssariopiskelijoiden. Lopullinen arvosana mudostuu alla olevan kuvan kriteeristön mukaisesti. Lopullinen arvosana on hylätty (F), täydennettävä (FX), 5 (E), 6 (D), 7 (C), 8 (B) ja 9-10 (A). 

Clinical Placement Criteria

Harjoittelusta kotiin päästessä kipaisin Erasmuksen ESN toimistolle ostamaan lippua Taviraan Algarveen. Algarvessa on 23.-26. huhtikuuta koko Portugalin Erasmusopiskelijoiden kansallinen tapaaminen. Tapaamiseen tulee yli 1000 erasmuslaista maan kaikista 11:sta Erasmuksen lohkosta. Majoittuminen tapahtuu hotellissa aivan biitsin vieressä ja ainakin viime vuonna olivat varanneet kokonaisen kadun kaikki hotellit ainoastaan tuolle poppoolle. Tiedossa roimasti aktiviteettia ja meininkiä. Kuulemma yksi vuoden kohokohdista, innolla tätä odottaen. Tästä lisää kunhan reissu takanapäin:)

Naattii naattii

Perjantaina lähdin kuntosalille ensimmäistä kertaa sitten saapumisen Lissaboniin. Salikaveriksi sain Marcon, residenssini omistajan. Itse painuin salille rehkimään Marcon astellessa naisten täyttämään spinningsaliin. Salilta löytyy kaikki tarvittava, loistava treeniympäristö. Löysin parisen viikkoa sitten Grouponin sivuilta tarjouksen salille kolmeksi kuukaudeksi, -70% ja hintaa 49€/3kk. Hintaan sisältyy kehonkoostumusmittaus, kuntosali sekä kaikki ryhmäliikuntatunnit. Perjantai-illaksi kutsuin kaveriporukkaani luokseni seurustelemaan ja pelailemaan beerpongia ennen siirtymistä ulkosalle.

Lauantaina suuntasimme iltapäivästä Miran kanssa läheisen Sao Jorgen linnalle tutkiskelemaan paikkoja sekä ihailemaan uskomattomia maisemia ja joen peilaamaa auringonlaskua. Asumme molemmat Miran kanssa lähes Sao Jorgen linnan juurella. Matkaa linnalle ei ole paljoa, mutta jyrkät kapeat kadut tekivät kyllä jälleen työnsä. Kyllä muuten tuntui jaloissa ja persuksissa ai että...

Lasi viintä, kiitos!

Linnan museosta

Sunnuntaiksi olimme suunnitelleet Lukaksen ja Miran kanssa suuntaavamme vuonna 1998 pidetyn maailmannäyttelyn Expo98 majesteettiselle alueelle. Päivä oli loistokas, aurinkoinen ja kuuma. Loistava tapa viettää moista päivää. Alueella valtavien näyttelyhallien lisäksi muun muassa 120 metrinen näköalatorni, akvaario, kondooliköysirata, trooppisia puistoja, funikulaari, ravintoloita sekä asuinkerrostaloja. Alueelta lähtee myös Tagus joen ylittävä Euroopan pisin 17 kilometriä pitkä Vasco da Gaman silta. 

Expo98

Vasco da Gama Tower

Lukaksen kanssa aamupalalla

Maanantaina läksimme Lukaksen kanssa aamulenkille aurinkoista ja viihtyisää joenvartta pitkin. Olipahan raskasta ja jalat painoivat julmetusti. Lenkin jälkeen jäin vielä tunniksi rantaan nauttimaan auringosta. Yllätyin kovasti kuinka olikaan niin raskasta, vaikkakin kävelykilometrejä ja aerobistaliikuntaa tulee päivittäin valtavasti. Kaipa sitä pitää useammin lähteä kipittämään. Tavoitteena meillä onkin että tekisimme muutaman lenkin viikkoon. On muuten aivan paras tapa myös tutustua kaupunkiin! 

Tiistaiaamuksi olin suunnitellut meneväni aamusta salille rehkimään. Heräsin jo varhain aamulla rummuttavaan rankkasateeseen. Ei muuten huvittanut laisinkaan nostaa päätä tyynystä ja kavuta lämpimän peiton alta aamupalapöydän kautta salille. Jatkoin unia ja valmistin piristävän aamiaisen. Uusi yritys salille toisena aamuna...

Keskiviikkona heräsin tukkoiseen oloon mukavan käheyden kera. Vasta tervehdyin edellisestä ja nytkö sieltä jo iskemässä seuraava, no thanks. Päivän edetessä sairastumisesta ei enään tietoakaan ja fiilis bueno. Työharjoittelussa rehkimisen päätteeksi suuntasin vielä salille rutistamaan viimeisetkin mehut irti miehestä. Reeni kulki hyvin vaikkakin salin ilma hiostava ja todella kuuma. Illalla suihkuun mennessäni havahduin kylpyhuoneen märkään lattiaan ja katosta tippuvaan veteen. Oiskohan yläkerran naapurilla ollut allasbileet vai mistä johtunut tuo. Toinen omistajista kävi tarkastamassa tilanteen ja saikin jollakin tapaa veden tippumisen loppumaan. Yöllä huomasin vielä sähköjen katkenneen yleisistä tiloista, ilmeisesti oli vesi päässyt sähkön kanssa tekemisiin ja lyönyt sulakkeen. Siinä sitä sitten kokkailtiin pilkkopimeässä kämpässä torstain aamupala ja lounas puhelimen taskulampulla kikkaillen. Illaksi saatiin sähköt takaisin.

Pappojen kanssa paistattelemassa

Torstaipäivä sujui klinikalla mukavissa tunnelmissa. Asiakkaita oli yleisesti vähemmän ja fiilis muutenkin hilpeä. Yhdellä fyssareista oli syntymäpäivät ja tämän johdosta asiakkaat toivat hänelle kukkia tullessaan terapiaan. Pääsimme Miran kanssa myös soittamaan salin kaiuttimista hänelle osoitettuja erilaisia suomalaisia syntymäpäivälauluja, Smurffeista Tauskiin. Suomalaisista kappaleista Frööbelinpalikoiden Jumppalaulu taisi saada suurimmat suosionosoitukset terapeuteilta ja asiakkailta. 

Pääsimme lähtemään harkasta hieman aikaisemmin ohjaajamme kiireiden vuoksi, ja vieläpä viikonlopun viettoon sillä perjantai muuttui vapaapäiväksi ohjaajamme koulutuspäivän vuoksi. Illasta suuntasin kaveriporukalla illallistamaan nepalilaista ruokaa Bairro Alton kaupunginosaan. Hinta oli yllättävänkin korkea, mutta olihan se myös maukasta. Söin nepalilaista kanaa riisillä, hedelmillä ja vihanneksilla. Tämän lisäksi loppusummaan lisättynä juomat ja startterit, boom ja hinta 14,95€.

Alfaman kaupunginosan yläpuolella

Klinikan salissa on päivästä toiseen hyvin rento meninki. Spotifystä soitettu musiikki täyttää suuren salin, asiakkaat jaksavat hymyillä ja hauskuuttaa sekä toisiaan että terapeutteja. Edelleen hämmästyttää se kuinka läheisiä kaikki asiakkaat näyttävät olevan toisilleen, samoin kuten fysioterapeutit asiakkaiden kanssa ja keskenään. Halauksia ja pusuja vaihdetaan jatkuvasti, klinikka on kuin yksi valtava perhe.

Perjantaina puoliltapäivin herättäessä kuulin yleisistätiloista kovaäänistä supinaa. Nopeasti supina kaikkosi ja ulko-ovi pamahti kiinni. Nousin ylös ja hieraisin hetken silmiäni. Asuntomme näytti siltä kuin olisi muuttunut yön aikana jonkin sortin espanjalaisen komppanian yömajaksi. Patjoja sekä tyynyjä siellä täällä, keittiön massiivinen astiasto likaisena lattioita ja jokaista keittiön tasoa peittäen. Onneksi oli perjantai ja tämä tiesi sitä, että siivojatäti tulisi käymään. Ykskaks ja olikin jälleen siistiä ja puhdasta:) Illasta kokoonnuimme jälleen suurehkolla kaveriporukalla luokseni pelailemaan korttia ja beerpongia.

Julion kanssa selfie

Lauantaiksi ei ollut suurempia suunnitelmia, ainoastaan illaksi oman ESN Buddyni Sofian syntymäpäiväillallinen hänen ystäviensä kesken. Lahjan keksiminen oli jälleen kerran tässäkin tilanteessa kiven takana, mutta lopulta löytyi ja kaikki hyvin. Hyvin oli maukasta ruokaa ja vielä maukkaammat jälkkärit!

Jälkkäri omaan makuun

"Erasmus is not one year in your life, but your life in one year"

Tästä jatketaan,
  Kent