Aurinkoa, kurkkukipua, purjehtimista ja biitsiä

Maanantaina olikin normi harkkapäivä jälleen. Maanantai klinikalla näyttäytynyt selvästi kiireisemmäksi kuin esimerkiksi päivät loppuviikosta. Jostakin syystä edelleen oma tekeminen hyvin jäistä verrattuna Suomessa totuttuun tekemiseeni. Olenko todella unohdellut näin paljon kliinisestä fysioterapiasta vai onko tämä vain kulttuurishokin tapaista aivojäätymistä?? Välillä ressaapi enempi, välillä vähempi tai ei laisinkaan. Tekeminen mukavaa ja oppimista tapahtuu, sehän tässä tärkeintä.

Tiistaista lähtien olen yskinyt ja kärsinyt kurkkukivusta. Olin tiistain ja keskiviikon poissa harkasta, jotta paranisin ja en tartuttaisi asiakkaita sekä muita peräteippejä. Harkkaviikkoja ensimmäisessä klinikassa 3 takana ja 3 vielä edessä ennen harjoittelupaikan vaihtoa. Saimme torstain ja perjantain vapaaksi ohjaajan kiireiden vuoksi. Tämähän kelpasi meille, sillä olihan säätiedotuksissa luvattu hellettä ja aurinkoa koko loppuviikoksi.

Torstai-illan vietin Miran kanssa tehden harkkapaikkaan yhteistyökouluamme varten palautettavia potilasselosteita yömyöhään. Perjantaiksi päätimme keksiä jotakin pientä retken tynkää meille tällä hetkellä vielä tuntemattomiin kolkkiin. Vaihtoehtoja lukuisia, lopulta päädyimme sopimaan retken Cacilhakseen, Tajo-joen vastarannalle.

Perjantaina aamupäivästä suuntasimme suunnitellusti Cais do Sodrélta lautalla yli Cacilhakseen ja tästä apostolin kyyditsemänä kohti maamerkki Cristo Reitä. Matka oli pitkä ja hikinen, mutta selvisimme. Ristoksi nimeämme maamerkki muistuttaa suuresti Rio de Janeiron Jeesus-patsasta. Näkymät ylhäältä Cristo Rein juurelta kohti Lissabonia Tejo-joen ylitse ovat mitä parhaimmat, sanoinkuvaamattomat. Suosittelenkin ihailemaan tätä kuvista ja videosta alla :) 

Päätimme pitkän päivän päätteeksi jäädä odottamaan vielä saapuvaa päivän päättävää auringonlaskua. Ja oli kyllä odottamisen arvoinen jälleen kerran. Tuntuu aivan siltä kuin auringonlaskut olisivat päivä päivältä entistä vaikuttavampia ja kauniimpia. Päivän askelmääräksi kertyi jälleen huimat 15 000. Pakko on kyllä miehen myöntää, kunto on noussut kuluneiden viikkojen aikana. Portaita, ylämäkeä, rappusia, entistä jyrkempää mäkeä ja vielä kerran parisataa porrasta...

Lauantaina olikin jälleen kuuma, märkä ja hikinen päivä. Märkä? Kyllä, sillä päivä kului Tejo-joella purjehtimassa. Ei yhtään hullumpi tapa viettää lämmintä kevätpäivää.. Päiväreissuun suuntasimme jälleen kerran Erasmus-yhteisön, kanssa ESN Lisboan järjestämänä. Mukaan reissuun lähti 50 hengen merihenkinen ja sitäkin kansainvälisempi ryhmä.

Rannalle saapuessamme siellä odotti purjehdusseura Spica Sailing Teamin pari henkeä vetäviä purjeveneitä, mallia katamaraani. Pienet alkuinfot ammattilaisilta ja eikun menoksi.

Päätimme jokaisen venekunnan kokoonpanoksi 2 rookieta + 1 ohjaaja. Minun ja Lukaksen ensimmäisen kierroksen tuuli oli loistava ja mentiin ajoittain kyseisen venemallin huippuvauhtia. Ohjaajamme oli Portugalin parasta huippua, nimittäin koko Portugalin 2. paras. Kelpasi olla hänen kyydissään ja seurata tekemistään, loistava heppu! Saimme GoPron kiinnitettyä mukavasti veneen runkoon nauhoittamaan purjehtimistamme.

Toisella kierroksella pääsimme jo tekemään enemmän sekä vetelemään köysiä. Tuulen suunta oli hyvin epäedullinen ja huippuvauhdin saavuttamisesta ei tietoakaan. Rannalla odottavat pelailivat ja paistattelivat menemään rannalla sillä aikaa kun odottelivat vuoroaan tuulen kuljettamaksi merelle. Jokainen pari sai nauttia muutamasta kierroksesta veneellä. Pääasiassa ohjaaja suoritti ohjaamisen ja purjeiden säädön. Toimimme veneellä lähinnä turisteina...intopiukeena purjehtimisesta pientä apua tietenkin tarjoten.

Purjehtimisten jälkeen nautimme lounasta rannalla purjehdusseuran järjestämänä. Leipää, erilaisia suolaisia piirakoita, makkaraa.. tietenkään perinteisiä sipsiä ja sangriaa unohtamatta. Kuuleman mukaan purjehtimisessa tärkeintä on aina sen jälkeinen syöminen, muuten on huono mieli ja alkaa vihaamaan purjehtimista.. Päätimme siis totella ohjetta. Lämmin ja loistokas päivä mitä parhaimmassa porukassa. Ei voi kun nauttia moisesta tekemisestä:)

Jo olikin nälkä

Sunnuntaina olikin edessä biitsipäivä. +27 näytti mittari varjossa, tarkeneepi... Osalla paikallisista tästä huolimatta pitkähihaista ja takkia päällä, sopivan lämmin varmasti heillä. Rasvat iholle, pyyhä hartioille ja junalla rannalle. Uma cerveja, por favor!

Rannalle oli vaihto-opiskelijoille järjestetty perinteinen sunnuntai-picnic ja osallistujamäärä jälleen aivan uskomaton. Väkeä pursui kirjaimellisesti, junat pakkautuneina opiskelijoista ja samoin kulkuväylät asemalta rannalle. Eväitä napostellen ja auringosta nauttien, eipä sitä paljon muuta tarvitse jotta voi nauttia sunnuntaista täysin rinnoin.

Päivän päätimme näihin tunnelmiin

Flunssa ja kurkkukipu lähes selätettynä on hyvä aloittaa uusi viikko,

  Kent